Ensimmäiset liikkeet

Olen muutaman päivän ajan tuntenut pieniä "töytäisyjä" navan alapuolella ja pohtinut olisivatko ne vauvan liikkeitä. Tänään viikkoja on kasassa 17+4 ja tuntemukset tuntuvat, kun kättä pitää vatsalla esim. sohvalla maatessa. Niinpä mieskin pääsi ensi kertaa tänään tuntemaan liikkeet. :)

Huomaan kuinka innostukseni vauvaa kohden kasvaa päivä päivältä ja alan olemaan yhtä levoton kuin aina, jos jotain kivaa pitää odottaa. :D Olen nimittäin aika malttamaton luonne.

17+1

Käytiin mieheni kanssa tänään yhdessä neuvolassa. Kaikki oli hienosti eli vauva liikkui paljon ja sydän tykytteli. Terveydenhoitaja myös ultrasi ilman, että sitä tarvitsi pyytää erikseen. Seuraava aika onkin sitten rakenneultra 30.3.

Eilen illalla minua ei oikeastaan yhtään enää pelottanut, että tulisi huonoja uutisia ja aamullakin olin luottavaisin mielin. Ilmeisesti mieheni läsnäolo teki hyvää. :) Vähän kuin tämän päivän kunniaksi tilasin netistä meille lastenvaunut. Onpa meillä siinä sitten ihmettelemistä vähäksi aikaa.

Viikonloppu

Saan sittenkin tekstiä aikaiseksi ennen keskiviikon neuvolaa. :)

Viime päivät ovat menneet vaihdellen, mutta jotenkin olen saanut suurimmaksi osaksi mieleni pysymään luottavaisena.

Tapasin perjantaina suuren määrän perhetuttuja kerralla, jotka kaikki onnittelivat ja halailivat meitä kuultuaan raskaudestani. Eräs ystäväni myös ihasteli vatsaani ja oli sitä mieltä, että poika tulossa. :) Nämä tilanteet ovat tietenkin positiivisia, mutta samalla minulle kasvaa paineet siitä, että jos kaikki ei olekaan hyvin. Tiedän nyt, että raskauden etenemistä seuraa niin suuri joukko, että ikävässä tapauksessa heitä kaikkia olisi vaikea kohdata. Eräs yhteinen tuttumme kuitenkin lohdutti minua sanoillaan, koska meillä on samanlainen maailmankatsomus. Kaikki menee kuin on tarkoitettu.

Hyvää laskiaissunnuntaita!

Seuraavaa neuvolaa odotellessa

Kirjoitukseni alkavat mitä ilmeisemmin vuorottelemaan neuvolakäyntiä edeltävään aikaan ja käynnin jälkeiseen aikaan. Siltä pahasti näyttää.

Pelot nostavat taas päätään kun neuvolaan on tasan kymmenen päivää(kyllä, lasken jo päiviä paniikissa). Entä jos kaikki ei ole hyvin? Sanoin miehelleni, että hänen on ehdottomasti tultava mukaani ja saa järjestää tuon päivän työvuoronsa sen mukaan. Hänellä kun viime aikoina vuorot ovat vaihdelleet niin, ettei seuraavasta viikosta voi olla varma.

Pelon tunteet ovat varmasti kaikille tuttuja. Tuntuu vain todella raskaalta, kun luottavaista oloa kestää max. kaksi viikkoa ja sitten alkaa jännitys ja spekulaatio. Vatsa on jonkinverran kasvanut, mutta vauvan liikkeitä en vielä tunne. Välillä tsemppaan itseäni ja ajattelen, että kaikki menee varmasti hyvin.

Töissä kerroin raskaudesta perjantaina ja pomolle päivää ennen. Olivat iloisia ja sain paljon halauksia. :) Toivottavasti kaikki menee tosiaan hyvin enkä joudu selittelemään, miksi lasta ei tulisikaan.

Mitään hankintoja vauvalle en ole tehnyt, en edes vaatteita. Äitini kanssa oltiin ostoksilla ja hän halusi katsella vauvan vaatteita. Vauvan vaatteita olen aina tykännyt katsella, mutta nyt jotenkin en jaksa innostua niistäkään. Vaikka kyllä siellä muutamia hienoja mekkoja oli. :) Vaunuja ja muita isompia hankittavia katselin aivan alkuraskaudesta vielä innoissani. Nyt olen varautuneempi.

Rauhoitun vasta, kun lapsi on sylissäni.