Ensimmäinen lääkärikäynti

Ensimmäinen lääkärikäynti takana päin. Ja nyt helpottaa! Kaikki näytti olevan hyvin ja viikot vastasivat omia laskelmiani eli nyt on 9+3. :)

Mies oli mukana ja kyllä oli yhdessä kiva katsella pikkuista. Allaolevasta kuvasta askartelen kortit ainakin tuleville isovanhemmille. Ehkä myös miehen sisaruksille postin kautta lähetettäväksi, koska ovat nyt kauempana. Isovanhemmat saavat korttinsa varmaankin huomenna uuden vuoden "lahjoina" ja on kiva, että omat sisarukseni ovat vielä uuden vuoden paikkakunnalla ja saavat samalla uutisen. :)

Nyt ei enää malta olla kertomatta!

Hei taas!

Hei vaan taas! Joulu se on sitten aika pitkälti "lusittu" ja olo on sen mukainen. Maha täynnä koko ajan! Vähän on blogin kanssa ollut hiljaista, kun ei joulukiireiltä ole ennättänyt kirjoitella. Eikä täällä mitään kummempia ole tapahtunut. :)

Raskaudesta ei sitten jouluna vielä kerrottu. Musta kun ei tunnu mitenkään erityisesti, että olisin raskaana. Huonovointisuus on oikeastaan loppunut, mitä nyt joskus aamulla hampaita pestessä yökkö on tosi lähellä. Suurimmat huonovointisuudet ovat väistyneet tai sitten olen jo niihin tottunut.

Kävin ennen joulua verikokeissa ja jättämässä virtsanäytteen samalla. Kotiin tultua aamiainen tuli ylös, mutta saatto johtua siitäkin, että verikokeen ottaminen jostain syystä hermostutti. Aiemmin ei tällaista ole sattunut.

Perjantaina on eka käynti lääkärillä ja odotan sitä jo kovasti. Jostain syystä tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. Pelkään keskeytynyttä keskenmenoa. Mitään vuotoja ei ole ollut, mutta raskausoireet ovat oikeastaan olemattomat. Ei vain tunnu, että olisin raskaana. Täytyy pyytää, että ultraavat ennen kuin tekevät muita tutkimuksia, ettei sitten turhaan kuvitella raskautta.

Miehelle jo vähän puhuin, että jos raskaus on mennäkseen kesken niin toivon, että se on jo tapahtunut. Tämä sen vuoksi, että en oikeastaan tajua vieläkään koko raskautta. Ei ole sitten esim. kuuden kuukauden kohdalla kiva menettää lasta kun kuvittelee jo saavansa pitää pikkuisen, kuten Lily Allenille kävi. Olen toki ollut syömättä kiellettyjä ruoka-aineita ja muutenkin ollut kuin raskaanaoleva, mutta jostain syystä sellainen outo tunne on päällä...

8+3

Tänään viikkoja ja päiviä olisi th:n laskujen mukaan 8+3.

Pari viime päivää olo on ollut aika hyvä eli melko normaali. Yökötyksiä ei juuri ole, mutta nännit ovat välillä aika arat. Varsinkin toinen nänni on joskus iltaisin todella "nöpöllään" ja näin ollen hirveän arka. Outoa minusta. :D Mahallaan ei paljon viitsi nukkua.

Ajateltiin jo vähän raskaudesta kertomista jouluna, mutta koska oireeni ovat alkaneet hiipua, tuntuu minusta, että haluan odottaa lääkärillä käyntiä. Kaikki varmaan on hyvin, kun vuotoja ei ole ja maha ei ole kipeä, mutta jotenkin vielä ihmetyttää itseäkin ajatus raskaudesta. Keskenmeno voi toki tulla vielä paljon paljon myöhemminkin, mutta...

Ehkä saan miehenikin suostuteltua odottamaan tammikuun loppua. Pelkään vaan, että möläytetään asia ennen sitä ja haluaisin, että raskaus paljastuisi vähän mukavemmissa merkeissä. :)

Ensimmäinen neuvola

Nyt on sitten ensimmäinen neuvolakerta takana. Kävin neuvolassa ilman miestäni, kun ajattelin, että kerkeää tuo myöhemminkin tulla mukaan. Oli raukka niin uninen aamulla. Ja todellisuudessa se säikähti myös sitä mahdollisuutta, että joutuu seuraamaan kun minua saatetaan ultrata alakautta. :D

No, ultrattiin kuitenkin vatsan päältä ja siellä näkyi ihan oikeassa paikassa, kohdussa siis, pikkiriikkinen papu. Sydänäänet näkyi th:n mukaan aika varmasti ja kyllä minäkin jotain värähtelyä olin näkevinäni.

Laskettuaika merkattiin alustavasti 24.7 ja viikkoja nyt 7+6.

Labraan sain veri- ja virtsakokeita varten ajan ensi viikolle ja lääkärin ensimmäinen tutkimus on 30.11 eli vielä tämän vuoden puolella päästään vatsan sisään kurkkimaan.
Mies tulee sitten sinne jo mukaan. :)

Tätäkin vielä

Tänään alkoi työt seitsemän jälkeen ja aamulla nousin hyvissä ajoin ylös miehen lähdettyä aikaisemmin töihin.

Aluksi arvelin, että kirjaimellisesti nousin vain liian nopeaan sängystä, kun pian rupesi pyörryttämään niin, että pitikin palata eteisestä kiireen vilkkaa takaisin sängyn puolelle.

Keittelin siinä aamupuuron ja huomasin laittaneeni lautaselle puuron sekaan hiukan liikaa voita. Vola! Siitä ajatuksesta, siis liiasta voista, sain sellaisen ällötyksen päälle, että alle 10min puuron syönnistä kaikki tuli ylös.  Leipää onneksi pystyin heti kohta perään syömään.

Onpahan nyt sekin koettu. Töissä meni onneksi hyvin eikä tarvinnut pöntöllä ravata. :)

Sama homma jatkuu

Tänään 6+0.

Kylläpä on ollut aamusta heti niin huono olo! Ei ole oksennuskaan ollut kaukana.

Tänään pitäisi lähteä anoppilaan syömään, mutta saa nähdä miten tämä ällötys helpottaa.

Ruskea tuhru jatkui myös tänä aamuna, mutta koska kipeä en ole niin en viitsi turhia huolestua. Kävi myös mielessäni, että se lääkärin aiempi harmiton löytö, jonka uskoi aiheuttavan satunnaiset yhdynnän jälkeiset vuodot, voisi olla tässäkin syyllinen. Vuodan vain helposti ja vuoto voi kuulua näihin viikkoihin.

Saapa nähdä kuinka tässä käy

Tänään on ollut jo aika voimakasta pahoinvointia pitkin päivää. Tulee sellaisia yökkäyskohtauksia ja paras asento on makuulla. Sen lisäksi hetki sitten vessakäynnillä huomasin, että pönttöön oli tippunut jotain, joka jättänyt vanan jälkeensä. Paperi tarkastuksessa ilmestyi tummanruskeaa/veristä vuotoa.

Saapa nähdä löytyykö maanantaina neuvolakäynnillä elonmerkkejä. Siinä olisikin joululahjaa kerrakseen...

Vaikea tilanne

Olen aika kinkkisessä tilanteessa enkä oikein tiedä miten suhtautua...

Eräs tuttavapariskuntani on asunut nyt hetken erossa ja heillä on lapsia. Kuten kaikki voivat kuvitella ei tällaiseen tilanteeseen ajauduta hetken mielijohteesta, vaan ongelmia on ollut pitkään. Heillä on yhteiset lapset ja päätyivät aborttiin jokin aika sitten, kun keskenään meni huonosti. Nyt sain yllättäen kuulla, että mies on ruvennut yöpymään kotonaan(hän siis oli se, joka muutti kotoa pois) ja nainen on taas raskaana. Ovat harrastaneet seksiä ilman minkäänlaista ehkäisyä tietoisesti ennen aborttia ja jatkaneet samaa mallia sen jälkeen.

Nainen on kertonut minulle hyvin avoimesti suhteestaan ja ongelmistaan, joten podin vähän aikaa jopa huonoa omatuntoa, kun en ole kertonut omasta raskaudestani. Päätimme mieheni kanssa kuitenkin, että kerromme kaikille yhtäaikaa ja mahdollisimman myöhään keskenmenoriskin vuoksi. Ajattelin jopa, että omaa onneani en viitsi hehkuttaa, kun toisella menee huonosti ja abortti alla, joten helppo myöhemmin perustella vaikenemista raskaudesta.

Tiedän myös, että nainen on maannut toisen miehen kanssa tämän lyhyen eroan aikana ja vaikka yritän olla puuttumatta toisten asioihin ja olla tuomitsematta ketään niin nyt rupeaa tuntumaan jo aika paksulta. Heidän molempien vanhemmat asuvat täällä samassa pikku kaupungissa ja mietin vaan, kuinka he tähän kaikkeen mahtavat suhtautua. Omalla kohdallani en hyväksyisi aborttia ja en koskaan ole toisten valintoja kritisoinut. Tämä alkaa kuitenkin menemään jo huolimattomuudeksi. Ei ole vielä kertonut miehelle asiasta, mutta vannoi, että aborttia ei enää tee, vaikka mies ei palaisi(näin sanoi viimeksikin).


Kuinka te lähestyisitte ystäväänne asiassa tai muuten läheistä tuttavaa? Vai antaisitko asian olla ja yrittäisit mahdollisimman vähän kommentoida tilannetta?

Tiedän, että naisen raskaana olevat ystävät ovat kovastikin arvostelleet naista, mutta en tiedä mihin se auttaa... ainakaan enää tässä tilanteessa. Nainen ei pelkää jäävänsä kiinni toisen kanssa makaamisesta(astui muuten kuvaan vasta vaikeuksien jälkeen eli ei syy eroon), koska toisesta miehestä ei tiedä kuin kolme ihmistä yhteensä. Aikoo lopettaa sen suhteen, jos mies palaa kotiin.

Kyllä sitä ihminen voi olla vainoharhainen

Tänä aamuna piti siis tehdä raskaustesti!
Toisaalta oli ihan mukava nähdä, että nyt testitulos tuli näkyviin melkein välittömästi. Testiviivat olivat todella vahvat myös, ensimmäistä kertaa. :)
Huomenna taidan tehdä sellaisen raskaustestin, jonka tuloksen sanotaan pysyvän näkyvissä. Sen voi siis säilyttää.

Koko ajan takaraivossa kuitenkin jäytää jossittelut ja odotan jo niin kovasti helmikuuta, jolloin jo suurimman keskenmenoriskin voidaan katsoa väistyneen... vaikka tiedän, että silti ei vieläkään olla kuivilla vesillä. Olen tyytyväinen vasta kun saan lapsen terveenä syliini!