Kp11

Tänä aamuna siis tehtiin kolmas haalea viiva tälle kierrolle. Toisaalta onneksi viiva oli haalea, koska olen jo toista päivää kuumeessa! Ei tässä pariutuminen ensimmäisenä ole mielessä...

Kotisynnytys

Eilen eksyin tutkimaan Suomen mahdollisuuksia kotisynnytykseen. Eli mitä kaikkea siihen oikeastaan liittyy ja onko sellainen edes mahdollista. Päädyin etsimään tietoja, koska törmäsin aiemmin jonkun iltapäivälehden uutiseen, jossa kanadalainen (muun muassa kätilö) Nancy Salgueiro näytti livenä kotisynnytyksensä.

Kaikkein yllättävintä minulle oli, että meillä täällä Suomen hyvinvointivaltiossa on ollut sellainen laki, että vasta lakimuutoksen kautta nykyään saa (yhdessä lääkärin kanssa) valita synnytyspaikkansa. Tämä siis on ilmeisesti tarkoittanut, että esim. (suunniteltu)kotisynnytys on ollut kiellettyä!? Tällaiset kiellot jotenkin saavat aina niskavillani koholle. Onko synnyttäminen nyt sitten tuhansien vuosien saatossa muuttunut täysin luonnottomaksi tapahtumaksi, joka pitää hoitaa täysin steriilissä ympäristössä kaiken maailman myrkkyjä apuna käyttäen (näin kärjistetysti)? Totta kai tässäkin ajatellaan, että on turvallista synnyttää sairaalassa, en väheksy sitä ollenkaan, että turvallisuudesta huolehditaan!

Itsekin olen AINA pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että kun synnytys alkaa niin pikku hiljaa siirrytään sairaalaa kohti. Näinhän varmasti kuka vaan kaduntallaaja koko prosessin kuvailisi. Toisaalta synnytysohjelmia katsoneena olen myös jollain hassulla tavalla aina takaraivossani kammoksunut ja vierastanut, oudoksunut sitä, että se koko tilanne sairaalassa on niin jotenkin kliininen, sellainen operaation tai jonkun muun sellaisen asian hoitamista, joka ei mielestäni liity synnyttämisen luonnollisuuteen. Raskaus kun ei ole vaiva, eikä sitä mennä hoitamaan kuten jotain sairautta pois. En tällä todellakaan tarkoita, että sairaalassa synnyttävät olisivat huonoja tai että kokemus synnyttämisestä sairaalassa olisi AINA tällainen epämukava ja kylmä, mutta itse aloin asiaa ajattelemaan uudella tavalla, erilaisista näkökulmista, mikä on aina välillä ihan tervettä/tervetullutta. Hienoja sairaaloita, kuten Tammisaari, suljetaan ja yksiköitä isonnetaan ja synnytysmatkoja näin ollen pidennetään. Tämä on mielestäni se huolestuttavin seikka!

Voihan olla, että jos joskus edes pääsen sellaiseen tilanteeseen, että synnytystä pitäisi ajatella niin voin aivan varmasti olla täysin eri mieltä ja järki-ihmisenä valita sairaalan minimoidakseni kaikki vaarat, joita kuvittelen kotisynnytyksen aiheuttavan. Kotisynnytyksen valitsisin ainakin helpommin siinä tapauksessa esimerkiksi, jos asuisimme lähellä jotain isoa sairaalaa. Ja moni ei varmaan pidä ajatuksistani ajatellen, että "eipä ole tuokaan tyttö synnyttänyt ja tiedä kuinka hirveää se on." En puolusta mitään ajattelua, mutta halusin vain pohtia eri vaihtoehtoja nyt kun meillä siihen on lainkin mukaan mahdollisuus...

Kommentoikaa asiaa mielellään, vaikka tästä varmasti on jo monessa aikaisemmassa blogissa keskusteltu. Minulle tämä asia ei aiemmin ole ollut edes tätä lähempänä...

Kp10

Tänään oli elämäni toisen ovulaatiotestin aika. Viiva oli edelleen siellä, mutta todella hailakkaana, kuten eilenkin. Joten jatkamme harjoituksia huomenna! Toisaalta en odota (mahdollista) ovulaatiota vielä tapahtuvaksi, kuin vasta ehkä ensi viikolla. Silloin ainakin aiemmat laskelmani pitäisivät edes jota kuinkin paikkansa. Peukkuja saa pitää pystyssä, että mun kroppa ylipäätään pelaa!

Kp9 ja ensimmäinen ovulaatiotesti

Pitkään nukutun yön jälkeen on ensimmäisen ovulaatiotikun kastajaiset suoritettu!

Testi toimii ja odotetusti vielä ei ole arvot tarpeeksi koholla. Vahvan punaisen testiviivan vierelle ilmestyi selvä viiva, mutta liian hailakkana merkitäkseen mitään.

Vähän hassulta kyllä tuntui tuo testin tekeminen, kun aiemmin olen vain raskaustestejä tehnyt. Silti lopusta jopa pikkusen jännitti tulos, joka varmaan johtuu niistä aiemmista testaamisista, joissa pelissä on heti kättelyssä paljon. Nyt voi aina luottaa seuraaviin päiviin ja jopa viikkoihin. 

*Ja jos tulkintani olisi mennyt vikaan, niin ei hätää: eiliset kaverit varmasti vielä tallessa. ;)

Ovulaatiosta ja foolihaposta

Lisää pukkaa, että viimein päästäisiin tähän päivään. :D

Kuten aiemmasta päivityksestä käy ilmi niin meidän "projektissa" olen siirtynyt ovulaation laskemisesta testaukseen. Aiemmin en ole ainuttakaan ovulaatiotestiä tehnyt ja tästä kierrosta ajattelin kokeilla. Eihän sitä tiedä, vaikka en ovuloisi ollenkaan!

Olen nyt kp8 ja huomenna ajattelin aloittaa eli kp9. Joidenkin mielestä ehkä aikaisin ja joku varmaan alottaisi heti. Päädyin nyt vaan tuohon päivään. Minulla on käytössä 7 kappaletta tikkumallisia ovulaatiotestejä ja toiset 7 ClearBluen digitaalisia tikkuja. Näillä mennään eli aloitan halvemmilla ja jatkan/tarkistan digitaalisilla.

Jotenkin en surenut viime kuukautisia ollenkaan, koska minulla oli niin vahva tunne ettei natsannut. Siinä vaiheessa kyllä vähän meinas itku tulla, kun rakas kävi halaamassa ja pahoitteli kans ettei tällä kertaa lykästänyt. Toisaalta tuntuu jotenkin syylliseltä, että en pahoittanut mieltäni, vaikka ei se tarkoita ettenkö olisi raskautta odottanut. Sitä vaan yrittää malttaa mielensä, vaikka vaikeaa on.

Ovulaatiotestien lisäksi olen syönyt foolihappoa nyt kuukauden. Olen käyttänyt Tri Tolosen Foli-B Strongia. Siinähän on reilusti yli suositusten(400%) foolihappoa eli 800 μg. Mitä olette mieltä näistä foolihappo määristä/suosituksista ylipäätään?

Tervetuloa!

Heti näin aluksi tervetulotoivotukset kahdelle uudelle blogini lukijalle. Kiva, että olette löytäneet tänne! :) Ja toki tervetuloa heillekin, jotka (ehkä) vain poikkeatte täällä.

Olen jo hieman itsestäni kertonut, joten jospa viimein pääsisin itse asiaan. Eli meillä tosiaan ehkäisy on jätetty pois kesäkuussa tätä vuotta. Yritysurakkamme on mennyt varmasti monelle tutulla kaavalla: aluksi luulin ottavani rennosti asenteella "tulee, jos on tullakseen ilman stressiä", sitten aloin laskemaan ovulaatiopäiviä, kerkesin jo tehdä pari raskaustestiä, vaikka sen kummempia oireitakaan ei ole ollut ja nyt uusimpana on sitten ovulaatiotikut astuneet kuvaan. Ja tämä kaikki hössötys vain muutamassa hassussa kuukaudessa!

Kuten aiemmin mainitsin ei minulla ole ollut mitään sen kummempia oireita, joiden vuoksi pelkäisin esim. suoranaista lapsettomuutta. Tai no, en ainakaan tunne lapsettomuuden oireita, jos sellaisia on olemassa. Keväällä minulla oli kuitenkin, siis jo ennen tätä "projektia", ensimmäisen kerran oman muistini mukaan yhdynnänjälkeistä veristä vuotoa. Terveydenhoitaja epäili heti limakalvojen kuivuutta. Tämä vuoto loppui muutamassa tunnissa eli sen myötä, kun suurin osa spermasta oli poistunut (anteeksi näin tarkka kuvailu :D).

Uusin samanlainen vuoto tapahtui viime kierrossa (kovaa yritystä oli tietenkin ilmassa) ja päätin muuten vain mielenrauhani vuoksi otattaa klamydia ja tippuri kokeet, jotka todettiin puhtaiksi. Ei minulla sen suurempia syitä ollutkaan epäillä mitään sukupuolitautia, mutta onpa testattu. Papa-koe oli otettu keväisen havainnon jälkeen ja pari viikkoa sitten kävin lääkärillä näyttäytymässä. Hän totesi, että minulla on jotenkin tuo kohdunkaulan? tai joku sen alueen? reunat kääntyneet niin, että siellä on esillä nyt arempaa pintaa, joka tihkuu herkästi. Vakuutti, ettei vaikuta mihinkään ja on yleinen vaiva e-pillereitä syöneelle. Tässä vaiheessa toivoin, että nuita myrkkyjä en koskaan olisi syönytkään. Otti samalla vielä kuitenkin uuden papa-kokeen, jonka tuloksia vielä odotan.    

Ja vastaisuuden varalle: saatte vapaasti kommentoida, kysellä ja kertoa kaikkea, mitä mieleen tulee tai ihan vain heipat sanoa. :)

Vähän lisää minusta

Voisin vähän raottaa enemmän taustojani ja sitä missä mennään ja kuinka tähän kaikkeen on päädytty.

Minä olen siis 24-vuotias nainen, joka tällä hetkellä viimeistelee opintojaan ja asustelee työssäkäyvän aviomiehensä kanssa. Yhdessä olemme olleet reilut 7 vuotta, joista kohta kaksi vuotta naimisissa. Aikani kuluu opiskelujen lisäksi satunnaisia töitä tehden ja urheilemalla. Olenkin aivan normaalivartaloinen ja -kuntoinen nainen.

Minä olen meistä ollut se, joka jo hyvin varhaisessa vaiheessa halusi naimisiin ja lapsia. Miehelläni siihen ajatukseen on mennyt hiukan kauemmin. Vuosia otin perheenperustamisasiat aika ajoin esille ja lopulta mieheni kosi minua. Lapsia olen siis aina halunnut ja mieheni tiesi tämän, kuten senkin, että naimisissa haluan olla ennen kuin lapsia aletaan suunnittelemaankaan. Minulla oli jo pidempi kausi opintojen(kin) takia, että en puhunut lapsienteosta mitään, kunnes mieheni yllättäen otti asian itse esille. Siinä vaiheessa oli minun vuoroni ruveta miettimään asiaa vakavammin :), kunnes juhannuksen jälkeen lopetin e-pillereiden syömisen. Näin tehtiin, koska halusin syödä jo hankitut pillerit loppuun.

Seuraavassa päivityksessä taidan kertoa, miten olemme suhtautuneet ja toimineet näiden yrityskuukausien aikana... 

Esittely

Hei vaan kaikille!

Päätin viimein, että alan pitämään tätä blogia. Saapa nähdä, miten pärjään täällä tekniikan ihmeellisessä maailmassa. Toivottavasti joku eksyy lukemaan sepostuksiani! :)

Aiheenani tulee olemaan yksinkertaisesti aatokset raskautumisesta. Tällä hetkellä mennään siinä, että juhannukselta ollaan ehkäisy jätetty pois ja vielä ei plussaa ole tullut.

Koska juhannuksesta on jo aikaa, niin päivitykseni tulevat olemaan aluksi vanhan kertausta eli sitä miten tähän päivään on päästy.

Tervetuloa seuraan ja seuraamaan!