perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kaikki hyvin

Rakenneultrassa kaikki oli kohdillaan ja hyvin, joten lääkärin sanoin: "terveeltä näyttää". :)

torstai 29. maaliskuuta 2012

Vähän jännittää...

Huomenna mennään siis rakenneultraan ja vähän jännittää. Toisaalta olen aika positiivisella mielellä ja yritän uskoa, että vauvalla on kaikki hyvin. Huomenna se sitten selviää toisin kuin sukupuoli, koska emme halua sitä etukäteen tietää...

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Aamusta kokeisiin

Aamulla olisi ennen töihin menoa labrassa käynti, jossa täytyy käydä antamassa verikoe ja luonnollisesti virtsakoe jättää. Tsekkaavat ilmeisesti ainakin rauta-arvot verestä ennen perjantain rakenneultraa...

Kylki on ollut ihan hyvä koko viikonlopun. Huomaan, että jos syö itsensä liian täyteen, niin alkaa juilimaan helposti. Kipuhan on oikeastaan kohdun yläpuolella, enemmän vatsan kuin kyljen puolella. Ja eilen tuhdin taco-aterian päälle suoritettu keittiön siivoaminen ei ainakaan auttanut asiaa. Täytyy yrittää syödä pienempiä annoksia...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Lääkärikäynti

Itse tekemäni diagnoosi kivusta kyljessä vastasi lääkärin tekemää eli jonkinlainen revähdys (vatsa)lihaksissa tai muissa kudoksissa.

Tutki ultralla kohdun, lihaksia, maksan jne. mutta mitään poikkeavaa ei näkynyt. Pois sulki tyrän. Lääkäri "lohdutti", että jos jotain toimenpidettä, varmaan leikkausta, vaativaa olisikin löytynyt, niin jokatapauksessa olisi pitänyt odottaa vauvan syntymään asti. Vauva kellotti pää alaspäin ja antoi potkujen sadella äipän kipeää masua kohti. Mutta ei ne potkut kyllä tunnu, siis satu. :)

Reseptiksi määräsi lepoa ja kysyi haluanko sairaslomaa, mutta jätin ottamatta. Parikin viikkoa sanoi, että voi mennä parantumiseen. Täytyy ottaa viikonloppu rennosti. Lääkäri ehdotti, että pyytäisin ensi viikon rakenneultran tekevää lääkäriä katsomaan myös näitä samoja kohtia vielä uudestaan ultralla.

Raskaus-/äitiysvaatteita

Ensimmäiset raskauteen liittyvät vaatehankinnat on nyt tehty! Sain tänään äitiyskauppa Pepinosta tilaamani kolmet liivit, tukivyön/vaatteen ja paljon kehuttua Weledan raskausajan hoitoöljyä.

Liivit tuntui ihan ok päältä ja toivottavasti mahdun niihin vielä hetkenkin päästä. Tuo tukivaatekin jää varmasti minulle, vaikka jotenkin tuntuu, että liekö mahtuu koko raskausaikaa. No, tilataan sitten myöhemmin tarpeen vaatiessa kokoa isompi.

En ole pitänyt pitkään aikaan farkkuja, kun kaikki farkkuni ovat sen verran korkeavyötäröisiä, että kasvava mahani ei salli edes vetskarin kiinni laittamista. Nyt tämän tukivaatteen kanssa farkut näyttäisi pysyvän päällä.

Esimerkiksi äitiyshousut ovat mielestäni niin älyttömän kalliita, että yritän olla hankkimatta erityisiä äitiysvaatteita. Saa nähdä, kuinka käy, kun maha on kasvaut jo aika paljon...

torstai 22. maaliskuuta 2012

Huomenna lääkäriin

Varasin lopulta lääkäriajan tämän kivun/säryn takia. Töissä patistivat, että soitan ajan itselleni. :)

Kipu on täsmentynyt nyt tiettyyn kohtaan(enemmänkin vatsan puolella, heti kylkiluiden alla) ja tuntuu selvästi kun painelee vatsaa. Huomenna ollaan ehkä vähän viisaampia...

Eilinen keskustelu pomon kanssa meni ihan hyvin ja hän kovasti vakuutteli, että tarkoituksena oli ollut vain yleisesti keskustella siitä, miten työni on sujunut. Mistään sen vakavammasta ei kuulema ollut kyse tai tyytymättömyydestä työhöni.

Painotin lopuksi sitä, että haluan jatkaa työtä. Pomo kysyikin milloin jään äitiyslomalle, mutta ei maininnut jatkosta sen kummemmin. Sopimukseni, kun loppuu ennen äippäloman alkua. Sanoi siihen, että "niin se äitiysloma alkaa vasta sitten". Menee varmasti toukokuulle ennen kuin itsekään tietävät tuon koko työn tulevaisuudesta...

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Näin viime yönä

Heräsin viime yönä, kun vatsani sivuun sattui kovasti. Toisellakaan kyljellä ei ollut hyvä olla ja kääntyily sattui inhasti. Tämä särky alkoi jo eilen illalla lievänä ja luulen, että se johtui siitä, kun töissä nostin lasta auttaakseni häntä. Ilmeisesti jokin lihas ei oikein tykännyt. Voiko esim. revähdys tuntua vasta useamman tunnin kuluttua tapahtuneesta?

Nukuin sitten muutaman tunnin sohvalla(puoli istualtaan oli ihan siedettävä olla), kunnes mieheni oli herännyt ja lähti etsimään minua. :D Kysyi tietenkin, että pitääkö lähteä sairaalaan ja olivatko vauvan liikkeet tuntuneet illalla. Voi toista. :) Sanoin, että käyn aamulla terveyskeskuksessa. Siirryin miehen lähdettyä sänkyymme ja sain lopulta unen. Kylki oli jo aika hyvä aamulla ja olin nukkunut lopulta heräämättä kellon soittoon asti. Vielä, jos vetää oikein syvään henkeä niin vatsan sivua särkee hieman.

Näin muuten raskaus on edennyt ihan mukavasti. Alkuraskauden tyyneys on ehkä kaikonnut ja olen enemmän oma itseni eli mielialanvaihteluita on vähän ollut. Olen välillä taas myös hieman masentuneen/alakuloisen oloinen.

Elämäni on nimittäin ollut jo pitkään sellaista, että aina, siis AINA, kun jotain hyvää sattuu niin sitä ei kovin kauan kestä. Esim. olen menettänyt yllättäen läheisiäni molemmin puolin häitämme ja muuta ikävää, mutta jonkun mielestä tämä on vain elämää. Tasaista vaihetta minulla ei vain kestä puoltakaan vuotta.

Olin tosi iloinen kun sain joulukuussa tietää, että tammikuussa alkaa työt ja ne kestää tämän kevään. Ja olinhan raskaana viimein! Opintotuet kun loppui juuri joulukuussa=hei, asiat järjestyy!(rahallisesti).
Nyt minun ei ilmeiseti haluta jatkavan kun/ja työskentelytapojani on alettu "kritisoimaan". Tästä keskustelen pomon kanssa huomenna, kun tämä tyytymättömyys tuli ikävästi kautta rantain tietooni. Toisaalta vahvana epäilyksenä on, että tässä pedataan sitä, että työsopimustani ei tarvitse jatkaa. Nythän heillä on jokin muu pätevä syy kuin raskauteni, koska pelkän raskauden huomioiminenhan olisi syrjintää. Odotan huomista mielenkiinnolla ja pomon vastausta siihen jatkuvatko työni ja miten hän perustelee, jos sopimusta ei jatketa.

Kouluni on myös vielä kesken ja kevät menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Se aiheuttaa ihan hirveää stressiä ja erityisesti saamattomuuden tunnetta. Meillä asuu myös aivan liikaa sukulaisia samalla paikkakunnalla ja se ahdistaa minua. Anopin jatkuvat huomautukset siitä, että olenko pukeutunut tarpeeksi lämpimästi tai se kuinka heidän olonsa pitäisi tehdä ensimmäisen lapsen lapsen kohdalla jotenkin tarpeelliseksi. Hei haloo! Meillehän se lapsi on tulossa! En jaksa appivanhempien kanssa todellakaan kierrellä millään turvakaukalo ostoksilla, kun a) ostan muutenkin mieluummin netistä ja b) kun maksaa itse saa päättää, mitä ostaa. En jaksa kuunnella TYHJÄNPÄIVÄISIÄ neuvoja, kun omaa järkeäkin löytyy. Ja heidän vauva-ajastaan on se kolkyt vuotta.

Pelkään jo valmiiksi sitä aikaa, kun lapsi syntyy ja mitä kaikkea teen väärin anopin mielestä. Ja ne varmaan asuu täällä meillä jatkuvasti! Haluaisin niin muuttaa vähän kauemmaksi, mutta kun taloudellisesti ei ole mitään järkeä miehen varman työpaikan vuoksi. Ja jonkun mielestä raha ei muka tuo onnea?!

Toisaalta yritän olla positiivinen ja ajatella, että me kyllä pärjätään, kun mieheni on töissä ja onhan meille tulossa jotain niin ihanaa kuin oma lapsi! Siinä ei muutama kärttyinen työkaveri, epäreilu pomo tai ärsyttävä anoppi paljon paina.

Kiitos ja anteeksi tilitykseni! :)