Menkat alkoi

Kävin aamulla vessassa ja ajattelin, että lähden tytön kanssa kävellen apteekkiin hakemaan raskaustestin, jos sittenkin...
Menkat kuitenkin alkoi jo ennen kuin ehdittiin lähteä.
Laitoin tamponin ja mentiin ulos. En jaksanut lähteä hakemaan edes lisää tamponeja, kaapissa olisi varmaan jotain siteitä.
En jaksa välittää.

Yön aikana oli satanut maan ihanasti valkoiseksi uutta lunta.
Vedin tyttöä pulkassa; vielä tuohon risteykseen, ja vielä tuonne asti.
Pää tyhjä, tyhjä verta vuotava kohtu.

Tyttö naurahteli välillä iloisesti ja sain hymyiltyä hänelle takaisin.
Miksen osaa olla onnellinen yhdestä lapsesta, kun toiset ei saa sitäkään?
Jatkoimme matkaa ja tervehdin vastaan tulevia tuttuja väkinäinen hymy kasvoilla.
Lunta satoi ja ympärillä oli hiljaista. Hiutaleet rapisivat takille ja pulkka takana rahisi.

Sisällä kirvelsi tuo liian tuttu tunne: epäonnistuminen.
Edes kyyneleet eivät nousseet silmiin, tuntui vaan pahalta ja tyhjältä; kylmältä.
Kaikki edellisen raskauden ongelmat nousivat mieleen ja tuo tunne, jonka olisin niin kovasti halunnut tällä kertaa välttää: epäonnistuminen.

Miksemme aloittaneet yrittämistä jo vaikka alkuvuodesta? Miksi kuvittelin, että tämä kerta olisi yhtään sen helpompi kuin ensimmäinen? Eihän minulla mene mikään kohtuudella.

Jouluavajaiset on tänään, ensimmäinen kerta vuosiin, kun miehelle ei satu töitä samaan aikaan, lunta maassa ja joulua pitäisi alkaa miettimään ja laittaa... ei tunnu nyt yhtään jouluiselta.

Joulukuu alkaa joulustressin lisäksi taas yrittämisen stressaamisella.

Kukaan ei ymmärrä, kenellekään ei voi puhua... ei edes oma mies.

Ei mitään

Raskaustesti negatiivinen.

Samalla huomasin, että tuo mun laskuri laskeekin päiviä raskaustestin tekemiseen eikä ovulaatiotestiin.
Jouduin sen vaihtamaan yhdessä vaiheessa ja nyt vasta huomasin, että tulikin väärä.
Tänään kyllä tossa laskurissa sanotaan, että kotitesti SAATTAA näyttää tuloksen...
Jos kuukautiset ei ala ennen viikonloppua, niin pitää vielä viikonloppuna testata.
Nyt luotetaan siis aivan toivon rippeisiin.

Aika surkea olo....

Huomenna testaillaan

Tänään on ollut aika heikko olo ja oksennuskaan ei aamulla/aamupäivästä ollut kaukana.
Muutaman päivän on myös huimannut, mutta verenpaineet on mittailujen mukaan ok.
Verensokerimittarikin mulla on, joten pitäisi varmaan testailla onko verensokerit sekaisin. Normaalisti olen kyllä syönyt eli mahdollisimman säännöllisin väliajoin.
Meillä on kyllä sairasteltu ja kaiken maailman mahatautia on myös liikkeellä, joten uskon enemmän siihen, että olen ehkä sairastumassa kuin siihen, että nämä olisivat oireita raskaudesta.
Olisi ihana saada aamulla positiivinen tulos, jotta ei joulun alla tarvitsisi kiertoa seurailla..
Vähänkö jännittää!!!

En voinut vastustaa kiusausta

Tein tänä aamuna raskaustestin, vaikka tiesin, että todennäköisesti se ei vielä näytä mitään.
Ja eihän se näyttänytkään muuta kuin tyhjää...

Toivo elää vielä:
Raskauskiekko
Tämän mukaan raskaustestin pitäisikin olla vielä negatiivinen, mutta taas toisaalta "Blastosysteistä 10-15% ei kykene kiinnittymeen kohdun limakalvolle lainkaan ja niistä jotka onnistuvat tässä tehtävässä vain reilu puolet selviytyy tämän viikon lopulle"

No, minä koetan vielä turvautua toivoon...

Erilainen joulu

Me tullaan viettämään tuleva joulu poikkeuksellisesti pois kotoa.
Eli eilen varasin meille mökin ja matkaakaan sinne ei ole kauheasti.
Tavallisesti joulut ovat menneet sukulaisissa hypätessä, mutta nyt saadaan keskittyä viettämään joulua aivan oman perheen kanssa. Ollaan pois kotoa kaikki joulun pyhät eli 23.-26.12.
Olen aivan mielissäni jo tehnyt muistilistaa siitä, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Huomioon kun pitää ottaa kaikki jouluruoat ja lapsen tavarat.
En malta odottaa!

Kuva

Piinaa, piinaa

Voi että nämä kaksi viikkoa matelee!
Tekisi jo niin kovasti mieli tietää, onko meillä pikkuinen kyydissä vai ei <3
Mutta ensi viikkoon joutuu odottelemaan. Vielä 1vko ja 1pva raskaustestin tekemiseen, jos ei kuukautiset sitä ennen ala...

Ovulaatiotuntemuksia ja kalenterin korjailua

Toivottavasti tämän kierron ovulaatio saatiin hyödynnettyä!

Positiivisen ovulaatiotestin tein siis torstaina ja tuolloin oli kp19.
Tämän pohjalta muokkasin tuota oikealla näkyvää ovulaation testaus kalenteria niin, että kierto olisi 33 päivää (jos siis ovulaatio tapahtuu pääsääntöisesti noin 14vrk ennen kuukautisia).

Mies oli torstaina työreissussa ja tuli kotiin vasta myöhään illalla, mutta tuona ja seuraavana iltana otettiin toisistamme kaikki irti ;) Tiistaille oli myös sattunut peiton heilutus ilta eli jo siitä kerrasta pikkukaverit saattoi olla vielä tallella...

Ensimmäistä kertaa elämässäni taisin myös huomata ovulaatioon liittyvää kipua vatsassa. Kipua kesti useamman tunnin, alkaen torstai iltapäivästä.

Ehkä hauskinta tässä on se, että melkein päivälleen kaks vuotta sitten tein myös isänpäivä viikolla positiivisen ovulaatiotestin (8.11.2011, kun nyt oli siis 7.11.). Tuosta kierrosta sai alkunsa esikoisemme <3

Vähän salaa toivoin aluksi, että tässä kuussa ei ovulaatiota vielä tapahtuisi, koska muistin tosiaan tuon parin vuoden takaisin ovulaatiotestauksen. Lapsille kun tulisi oikeastaan sama laskettu aika!
Ja tämä on silkkaa sattumaa!!

Syntymäpäivät lähellä toisiaan ei kuitenkaan haittaa, sillä toista lasta kaipailen jo kovasti. Lähekkäiset syntymäpäivät nyt ovat aivan toissijainen asia, kunhan saataisiin edes se lapsi ja vielä terveenä! <3

Jos tästä kierrosta ei onnistu, niin jatkamme varmasti luottavaisin mielin, oma mieli on ainakin hyvin rauhallinen.

Tänä aamuna tikkujakin hymyilyttää :)

Saapa nähdä

Saapa nähdä, mitä tämä meidän vauvan yritys puuha tulee vielä olemaan. Ovulaatiota ei siis vielä huomattu.

Ovulaatiotikkuja jäljellä vielä kaksi, mutta lisää olen jo näitä Clearbluen digitaalisia tilannut. Saapuvat varmaan viimeistään tiistaina, joten saan jatkaa testailua ilman taukoa.
Oikeastaan aivan mielenkiinnollakin odotan tapahtuuko ovulaatiota ja jos niin kuinka pitkä kierto tulee olemaan.

En halunnut odotella yksiäkään kuukautisia pillereiden jälkeen, vaikka sitä suositellaan, jotta mahdollisen lasketun ajan määritteleminen helpottuisi.

En ole kovin kärsivällinen ihminen, mutta kyllä tässä jo tulee mieleen edellisen kerran puolen vuoden odottelu...