Tyttäremme syntyi 31.7. strategisilla mitoilla 2600gr ja 47cm. :)
Äiti ja tytär voivat hyvin.
maanantai 6. elokuuta 2012
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Maanantaina käynnistykseen
Kävimme viikolla äitiyspolilla, jossa lääkärin (tai itse asiassa kahden lääkärin yhteispäätös) tuomio oli se, että synnytys käynnistetään maanantaina.
Raskausmyrkytyksen oireina olleet verenpaine sekä munuais- ja maksa-arvot virtsan proteiineineen ovat pysyneet kohtuullisina eikä mitään sen hälyyttävämpää näiden kahden viikon aikana ole tapahtunut, mutta kaiken varalta lääkäri haluaa, että synnytys käynnistetään.
VAROITUS: Tästä eteenpäin alkaa tilitys!
Eniten minua masentaa tässä tilanteessa se, että arvasin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan sekä se, että mitään äkillistä muutosta huonompaan ei ole tapahtunut, vaikka koko ajan sillä ollaan peloteltu, mutta tähän nyt kuitenkin päädyttiin näin lähellä laskettua aikaa, joka on siis tiistaina.
Ymmärrän lääkärien päätöksen(ja alistun siihen molempien terveyden vuoksi), mutta suututtaa, että minulle, joka vihaan muutenkin tätä nykypäivän medikalisoitunutta synnytyskulttuuria, piti käydä näin. Lääkäri jopa sanoi minulle, että monet tulevat oikein pyytämään synnytyksen käynnistystä eli hänen mielestään minun olisi varmaan pitänyt olla jotenkin iloinen tästä tilanteesa?! Mieheni mielestä lääkäri tarkoitti kuitenkin vain sitä, että minun asenteeni oli vain lääkärin mielestä poikkeava siitä mitä hän on saanut kuulla eli että lääkäri piti minun asennettani hyvänä.
Itku kurkussa tai siis naama punaisena olen itkenut parina päivänä sitä, että mitä tulee tapahtumaan ja paskuuttani eli sitä etten pysty suoriutumaan tilanteesta omin avuin. Tuolla äitiyspolireissulla kukaan ei valaissut minulle, että mitä oikeasti maanantaina tulee tapahtumaan. Sanottiin vaan, että tulette sitten siihen aikaan paikalle ja piste. Onneksi tai ehkä epäonneksi netistä löytyy kyllä, mitä ihanuuttaa käynnistetty synnytys on. Toisin sanoen olen täysin kaiken maailman mömmöjen armoilla ja hirveissä piuhoissa ja seurannassa, joku sorkkii koko ajan alapäätäni ja siis normaalia synnytystä enemmän kaikkeen puututaan, koska elimistön omat keinot esim. lievittää kipua eivät oikeastaan toimi sen jälkeen kun asioihin puututaan.
Eniten epäilyttää se, että tuolla alhaalla ei ole vielä hirveästi tapahtunut mitään mikä viittaisi synnytyksen olevan lähelläkään eli paikat joudutaan ensiksi saamaan auki ja sitten varmaan vielä tekaista supistukset kaupan päälle. Jokainen voi ihan maalaisjärjellä ajatella, että se ei voi olla kivaa. Mutta eipä minulla ole synnytyskivuista aiempaa kokemusta, mutta ei varmasti jää kovin mukavat muistot tästä ekasta synnytyksestä. Neuvolassa terveydenhoitaja huomasi ilmeisesti asenteeni ja yritti rauhoitella minua sillä, että toivoo synnytyksen menevän kuitenkin kivasti, että imetys ei kärsi, jos olen huonolla mielellä synnytyksen jälkeen.
Ennen tätä kaikkea roskaa esitietolomakkeessa kyseltiin toiveita synnytykseen liittyen ja laitoin siihen, että haluan ainakin yrittää luonnollista synnytystä, mutta nyt en uskalla edes toivoa pystyväni kestämään niitä keinotekoisia rajuja supistuksia sun muuta inhaa, mitä ne saavat aikaan mömmöillään. Saavat luvan kyllä pumpata samalla sellaiset kivunlievitykset, kun kerta alkavatkin kiusaamaan. Tässä tilanteessa heitän pallon heille!
Seuraava tavoitteeni onkin sitten vain yrittää pysyä hengissä, kun olen näin paha ihminen ja mennyt toivomaan jotain niin suurta ja ihmeellistä kuin normaali synnytys.
Olo on vähän sellainen kuin olisi menossa ottamaan kidutusta vapaaehtoisesti...
Raskausmyrkytyksen oireina olleet verenpaine sekä munuais- ja maksa-arvot virtsan proteiineineen ovat pysyneet kohtuullisina eikä mitään sen hälyyttävämpää näiden kahden viikon aikana ole tapahtunut, mutta kaiken varalta lääkäri haluaa, että synnytys käynnistetään.
VAROITUS: Tästä eteenpäin alkaa tilitys!
Eniten minua masentaa tässä tilanteessa se, että arvasin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan sekä se, että mitään äkillistä muutosta huonompaan ei ole tapahtunut, vaikka koko ajan sillä ollaan peloteltu, mutta tähän nyt kuitenkin päädyttiin näin lähellä laskettua aikaa, joka on siis tiistaina.
Ymmärrän lääkärien päätöksen(ja alistun siihen molempien terveyden vuoksi), mutta suututtaa, että minulle, joka vihaan muutenkin tätä nykypäivän medikalisoitunutta synnytyskulttuuria, piti käydä näin. Lääkäri jopa sanoi minulle, että monet tulevat oikein pyytämään synnytyksen käynnistystä eli hänen mielestään minun olisi varmaan pitänyt olla jotenkin iloinen tästä tilanteesa?! Mieheni mielestä lääkäri tarkoitti kuitenkin vain sitä, että minun asenteeni oli vain lääkärin mielestä poikkeava siitä mitä hän on saanut kuulla eli että lääkäri piti minun asennettani hyvänä.
Itku kurkussa tai siis naama punaisena olen itkenut parina päivänä sitä, että mitä tulee tapahtumaan ja paskuuttani eli sitä etten pysty suoriutumaan tilanteesta omin avuin. Tuolla äitiyspolireissulla kukaan ei valaissut minulle, että mitä oikeasti maanantaina tulee tapahtumaan. Sanottiin vaan, että tulette sitten siihen aikaan paikalle ja piste. Onneksi tai ehkä epäonneksi netistä löytyy kyllä, mitä ihanuuttaa käynnistetty synnytys on. Toisin sanoen olen täysin kaiken maailman mömmöjen armoilla ja hirveissä piuhoissa ja seurannassa, joku sorkkii koko ajan alapäätäni ja siis normaalia synnytystä enemmän kaikkeen puututaan, koska elimistön omat keinot esim. lievittää kipua eivät oikeastaan toimi sen jälkeen kun asioihin puututaan.
Eniten epäilyttää se, että tuolla alhaalla ei ole vielä hirveästi tapahtunut mitään mikä viittaisi synnytyksen olevan lähelläkään eli paikat joudutaan ensiksi saamaan auki ja sitten varmaan vielä tekaista supistukset kaupan päälle. Jokainen voi ihan maalaisjärjellä ajatella, että se ei voi olla kivaa. Mutta eipä minulla ole synnytyskivuista aiempaa kokemusta, mutta ei varmasti jää kovin mukavat muistot tästä ekasta synnytyksestä. Neuvolassa terveydenhoitaja huomasi ilmeisesti asenteeni ja yritti rauhoitella minua sillä, että toivoo synnytyksen menevän kuitenkin kivasti, että imetys ei kärsi, jos olen huonolla mielellä synnytyksen jälkeen.
Ennen tätä kaikkea roskaa esitietolomakkeessa kyseltiin toiveita synnytykseen liittyen ja laitoin siihen, että haluan ainakin yrittää luonnollista synnytystä, mutta nyt en uskalla edes toivoa pystyväni kestämään niitä keinotekoisia rajuja supistuksia sun muuta inhaa, mitä ne saavat aikaan mömmöillään. Saavat luvan kyllä pumpata samalla sellaiset kivunlievitykset, kun kerta alkavatkin kiusaamaan. Tässä tilanteessa heitän pallon heille!
Seuraava tavoitteeni onkin sitten vain yrittää pysyä hengissä, kun olen näin paha ihminen ja mennyt toivomaan jotain niin suurta ja ihmeellistä kuin normaali synnytys.
Olo on vähän sellainen kuin olisi menossa ottamaan kidutusta vapaaehtoisesti...
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Äitiyspolikäynti nro 2
Käytiin tarkastuksessa sen osastojakson jälkeen.
Tällä kertaa lääkäri oli fiksumpi ja selitti jopa mitä teki ja näki. Verenpaine oli vähän koholla, mutta meni jännityksen piikkiin, kun alapaine laski jo toisella mittauksella selvästi.
Vauvan sydänäänet olivat jälleen hyvät ja vaihtelevat, virtaus normaali, vauva raivotarjonnassa, lapsivettä hyvin ja lantiossa oli tunnustellen hyvin tilaa; varsinkin alaspäin kohti häntäluuta. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt ja kohdunkaulan tilanne sama kuin viimeksi(lyhentynyt ja pehmeä).
Proteiinit oli koholla ja tänään pitäisi saada eilen otettujen verikokeiden tulokset. Toivottavasti niissä ei ole mitään erityistä, koska en haluaisi, että synnytys joudutaan käynnistämään. Ensi viikolle varattiin taas äitiyspolikäynti.
Onneksi ei tarvinnut jäädä osastolle tällä kertaa!
Tällä kertaa lääkäri oli fiksumpi ja selitti jopa mitä teki ja näki. Verenpaine oli vähän koholla, mutta meni jännityksen piikkiin, kun alapaine laski jo toisella mittauksella selvästi.
Vauvan sydänäänet olivat jälleen hyvät ja vaihtelevat, virtaus normaali, vauva raivotarjonnassa, lapsivettä hyvin ja lantiossa oli tunnustellen hyvin tilaa; varsinkin alaspäin kohti häntäluuta. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt ja kohdunkaulan tilanne sama kuin viimeksi(lyhentynyt ja pehmeä).
Proteiinit oli koholla ja tänään pitäisi saada eilen otettujen verikokeiden tulokset. Toivottavasti niissä ei ole mitään erityistä, koska en haluaisi, että synnytys joudutaan käynnistämään. Ensi viikolle varattiin taas äitiyspolikäynti.
Onneksi ei tarvinnut jäädä osastolle tällä kertaa!
torstai 19. heinäkuuta 2012
Kysymys teille kaikille: mielipidettä halutaan!
Tilanne: Ystäväni on synnyttänyt alle 12 tuntia sitten ja isovanhemmat ovat jo matkalla katsomaan lasta. Nämä isovanhemmat voivat töiden puolesta lähteä koska vain katsomaan lasta, ihan oikeasti pääsisivät lähtemään paikalle koska vain. Matkaa isovanhemmille kertyy reilut reilusti yli 200km katsomaan vauvaa. Vauva on pariskunnan ensimmäinen (isovanhemmilla aikaisempia isompia lastenlapsia).
Haluaisitteko omat vanhempanne ja/tai appivanhempanne katsomaan vastasyntynyttä vauvaa heti noin vuorokauden sisään synnytyksestä?
Varmasti osa haluaa, varsinkin jos synnytys mennyt ilman suurempia ongelmia, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta.
Itse en haluaisi omia tai miehen vanhempia sairaalaan ollenkaan. Mielestäni he ehtivät näkemään lapsen sen parin kolmen päivän päästä sitten kun kotiudutaan. Meillä molempien vanhemmat siis asuvat niin lähellä, että voivat tulla milloin vain kotiin katsomaan. Tuo aika pitäisi mielestäni pyhittää ja rauhoittaa vanhemmille, jotka tutustuvat uuteen tulokkaaseen.
En tiedä mitä ystäväni on mieltä appivanhempien saapumisesta näin pian paikalle, koska olen antanut ystävälle rauhan ja tietoni(ilmoittanut laitokselle lähdöstä, vauvan syntymästä jne.) perustuvat siihen, mitä hän on itse tekstaillut. Appivanhempien matkaan lähdöstä tiedän kiertotietä, yhteisen tuttavan kautta.
Haluaisitteko omat vanhempanne ja/tai appivanhempanne katsomaan vastasyntynyttä vauvaa heti noin vuorokauden sisään synnytyksestä?
Varmasti osa haluaa, varsinkin jos synnytys mennyt ilman suurempia ongelmia, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta.
Itse en haluaisi omia tai miehen vanhempia sairaalaan ollenkaan. Mielestäni he ehtivät näkemään lapsen sen parin kolmen päivän päästä sitten kun kotiudutaan. Meillä molempien vanhemmat siis asuvat niin lähellä, että voivat tulla milloin vain kotiin katsomaan. Tuo aika pitäisi mielestäni pyhittää ja rauhoittaa vanhemmille, jotka tutustuvat uuteen tulokkaaseen.
En tiedä mitä ystäväni on mieltä appivanhempien saapumisesta näin pian paikalle, koska olen antanut ystävälle rauhan ja tietoni(ilmoittanut laitokselle lähdöstä, vauvan syntymästä jne.) perustuvat siihen, mitä hän on itse tekstaillut. Appivanhempien matkaan lähdöstä tiedän kiertotietä, yhteisen tuttavan kautta.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Kotona!
Pääsin tänään päivällä onneksi kotiin!
Verikokeen arvot olivat pysyneet tasaisina, joten lääkäri laittoi kotiin kokeilemaan, että miten sujuu. Jos jotain ilmenee kotona, esim. päänsärkyä tai näköhäiriöitä, joudun varmaan viivana takaisin osastolle. Heti pitää nimittäin ilmoittaa asiasta. Verenpainelääkkeiden syömistä nyt sitten jatkan...
Lääkäri kyllä arveli, että todennäköisesti joudun vielä takaisin pötköttelemään, mutta nyt pitää vaan jatkaa makoilua kotona ja seurata itse aamupissasta proteiinia. Ensi viikolla menen sitten kuitenkin äitiyspolilla käymään ja alkuviikosta neuvolassa.
Ihana, että jos edes pari päivää saisi olla kotona! Vaikka ei minua haittaisi, vaikka tuo pikkuinen jo kohta syntyisi.... :)
Maanantaina äitiyspolilla muuten sanoivat, että vauva painaa tällä hetkellä vähän alle 2700grammaa ja tämän kokoisen lapsen pitäisi minusta mahtua syntymään. Eli ei tuo kovin tarkkaan katsonut sitä asiaa, mitä alunperin mentiin selvittämään, mutta kuten yksi hoitajista minulle sanoi osastolla, niin kyllä sen sitten synnytyksessä pian huomaa mahtuuko lapsi tulemaan vai ei.
Verikokeen arvot olivat pysyneet tasaisina, joten lääkäri laittoi kotiin kokeilemaan, että miten sujuu. Jos jotain ilmenee kotona, esim. päänsärkyä tai näköhäiriöitä, joudun varmaan viivana takaisin osastolle. Heti pitää nimittäin ilmoittaa asiasta. Verenpainelääkkeiden syömistä nyt sitten jatkan...
Lääkäri kyllä arveli, että todennäköisesti joudun vielä takaisin pötköttelemään, mutta nyt pitää vaan jatkaa makoilua kotona ja seurata itse aamupissasta proteiinia. Ensi viikolla menen sitten kuitenkin äitiyspolilla käymään ja alkuviikosta neuvolassa.
Ihana, että jos edes pari päivää saisi olla kotona! Vaikka ei minua haittaisi, vaikka tuo pikkuinen jo kohta syntyisi.... :)
Maanantaina äitiyspolilla muuten sanoivat, että vauva painaa tällä hetkellä vähän alle 2700grammaa ja tämän kokoisen lapsen pitäisi minusta mahtua syntymään. Eli ei tuo kovin tarkkaan katsonut sitä asiaa, mitä alunperin mentiin selvittämään, mutta kuten yksi hoitajista minulle sanoi osastolla, niin kyllä sen sitten synnytyksessä pian huomaa mahtuuko lapsi tulemaan vai ei.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Terveisiä täältä osastolta!
Terveisiä täältä osastolta rakkaat lukjani!
Ehei, vauva ei ole vielä syntynyt, mutta osastolla kuitenkin olen.
Meidän eilinen äitiyspolikäynti päättyi siihen, että minut otettiin suoraan osastolle sisään. Kyllä, raskausmyrkytys epäily tai onko tämä nyt mikään epäily enään, kun kohta toinen yö alkaa täällä.
Verenpaineet oli polikäynnillä koholla ja virtsassa oli proteiini yhdellä plussalla. Otettiin lisäksi verikoe, jossa uraatti koholla. Tänä aamuna verenpaine oli hyvä(aloittivat eilen verenpainelääkityksen), mutta uraatti oli noussut vielä lisää. Proteiini pysynyt suunnilleen samassa ja päivällä päättivät, ettei sitä enää tarvitse seurata tällä erää. Huomenna uusi verikoe heti aamusta, että näkee tuon uraatti arvon. Verenpaineet taas illalla olleet (siinä 148/91) koholla...
Vauvalla ollut kaikki hyvin noiden sykekäyrien mukaan, mitä ovat päivittäin pari ajaneet.
Itseäni harmittaa niin vietävästi(ja kyllä, myönnän, olen täällä itkenyt) se, että joudun olemaan täällä sairaalassa yksin, siis ilman miestäni. Me kun ollaan lähes aina yhdessä ja nyt mies "joutuu kulkemaan" tätä reilun tunnin ajomatkaa päivittäin (aiheuttaa minulle syyllisyyttä ja murhetta)... Mutta enpä minä tälle tilanteelle mitään voi, eikä miehenikään pidä tätä mitenkään pahana, vaikka raukalla on kesäloma meneillään....
En ole mitenkään yllättynyt, vaikka toki se eilen tuli yllätyksenä, että minut tänne "kaappasivat" varoituksetta. Tämä on tätä minun aivan uskomattoman huonoa tuuria.
Epäilen, että makuuttavat minua täällä viikon ja joutuvat lopulta kuitenkin synnytyksen käynnistämään (sehän on lopulta ainut "parannus" raskausmyrkytykseen).
Ehei, vauva ei ole vielä syntynyt, mutta osastolla kuitenkin olen.
Meidän eilinen äitiyspolikäynti päättyi siihen, että minut otettiin suoraan osastolle sisään. Kyllä, raskausmyrkytys epäily tai onko tämä nyt mikään epäily enään, kun kohta toinen yö alkaa täällä.
Verenpaineet oli polikäynnillä koholla ja virtsassa oli proteiini yhdellä plussalla. Otettiin lisäksi verikoe, jossa uraatti koholla. Tänä aamuna verenpaine oli hyvä(aloittivat eilen verenpainelääkityksen), mutta uraatti oli noussut vielä lisää. Proteiini pysynyt suunnilleen samassa ja päivällä päättivät, ettei sitä enää tarvitse seurata tällä erää. Huomenna uusi verikoe heti aamusta, että näkee tuon uraatti arvon. Verenpaineet taas illalla olleet (siinä 148/91) koholla...
Vauvalla ollut kaikki hyvin noiden sykekäyrien mukaan, mitä ovat päivittäin pari ajaneet.
Itseäni harmittaa niin vietävästi(ja kyllä, myönnän, olen täällä itkenyt) se, että joudun olemaan täällä sairaalassa yksin, siis ilman miestäni. Me kun ollaan lähes aina yhdessä ja nyt mies "joutuu kulkemaan" tätä reilun tunnin ajomatkaa päivittäin (aiheuttaa minulle syyllisyyttä ja murhetta)... Mutta enpä minä tälle tilanteelle mitään voi, eikä miehenikään pidä tätä mitenkään pahana, vaikka raukalla on kesäloma meneillään....
En ole mitenkään yllättynyt, vaikka toki se eilen tuli yllätyksenä, että minut tänne "kaappasivat" varoituksetta. Tämä on tätä minun aivan uskomattoman huonoa tuuria.
Epäilen, että makuuttavat minua täällä viikon ja joutuvat lopulta kuitenkin synnytyksen käynnistämään (sehän on lopulta ainut "parannus" raskausmyrkytykseen).
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Valmisteluja
Ensimmäiset vauvan vaatteet pesty! Viikonloppuna pitäisi kasata pinnasänky ja hoitopöytälipasto(jonne saa vaatteet piiloon). Myös sairaalakassiin täytyy tehdä hankintoja ja pikaisesti!
9.7 olisi aika synnytystapa-arvioon ja toivotaan, että sinne asti päästään. Vauva on niin alhaalla, että itseäni jo vähän kauhistuttaa, kuinka käy.
Vauvan vaatteita ripustaessani kuivumaan tuntui välillä ihanalta ajatus, että kohta meillä on pikkuinen, mutta välillä taas nousee hirveä jännitys. Kaikki on niin uutta ja jotenkin tuntuu, että ei ole osannut valmistautua asiaan. Vaikka aika puskista tämän täytyy kaikille ensikertalaisille tulla...
9.7 olisi aika synnytystapa-arvioon ja toivotaan, että sinne asti päästään. Vauva on niin alhaalla, että itseäni jo vähän kauhistuttaa, kuinka käy.
Vauvan vaatteita ripustaessani kuivumaan tuntui välillä ihanalta ajatus, että kohta meillä on pikkuinen, mutta välillä taas nousee hirveä jännitys. Kaikki on niin uutta ja jotenkin tuntuu, että ei ole osannut valmistautua asiaan. Vaikka aika puskista tämän täytyy kaikille ensikertalaisille tulla...
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Neuvolakuulumisia
Näin tämä menee näillä pienillä paikkakunnilla. Terveydenhoitajamme jää tämän viikon jälkeen kesälomalle ja tuskin näen häntä ennen synnytystä. Tänään piti olla neuvola, mutta terveydenhoitaja oli sairastunut. Minut otti vastaan toinen isompia lapsia hoitava th. Luonnollisesti tämän päivän perhevalmennus jäi myös sitten välistä, eikä sitä ehditä tuon loman takia pitää ollenkaan. Perhevalmennuksen osalta tämä jäi siis hyvin ohueksi. Ensi viikolla saatan saada jonkun imetysoppaan, jonka pitäisi sitten korvata viimeinen perhevalmennus.
Terveydenhoitajani puhui viimeksi, että saisin lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon, mutta nyt tämä toinen th puhuikin yllättäen, että hän saattaa tehdä tuon arvion täällä. Ihan niinkuin se olisi jotenkin sama asia! Täytyy soittaa ja vaatia omalta th:lta, jos hän tulee vielä töihin, että kirjoittaa sen lähetteen. Varsinkin kun vauva on ollut jo pitkään raivotarjonnassa.
Olen aika pitkä hermoinen, mutta nyt rupeaa ärsyttämään! Varsinkin kun tuolla lähetekäynnillä olisin saattanut päästä katsomaan synnytysosastoa. Tutustumiskäynti, kun yhtäkkiä peruuntui, syystä jota en tiedä, vaikka tässä on ollut miltei 9 kuukautta aikaa järjestää sitä aikaa sinne.
Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, kun laskettuun aikaan on vielä yli kuukausi. Terveydenhoitaja puhui jo, että kannattaa pakata sairaalakassi valmiiksi, koska vauva on edelleenkin hyvin alas laskeutunut.
Terveydenhoitajani puhui viimeksi, että saisin lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon, mutta nyt tämä toinen th puhuikin yllättäen, että hän saattaa tehdä tuon arvion täällä. Ihan niinkuin se olisi jotenkin sama asia! Täytyy soittaa ja vaatia omalta th:lta, jos hän tulee vielä töihin, että kirjoittaa sen lähetteen. Varsinkin kun vauva on ollut jo pitkään raivotarjonnassa.
Olen aika pitkä hermoinen, mutta nyt rupeaa ärsyttämään! Varsinkin kun tuolla lähetekäynnillä olisin saattanut päästä katsomaan synnytysosastoa. Tutustumiskäynti, kun yhtäkkiä peruuntui, syystä jota en tiedä, vaikka tässä on ollut miltei 9 kuukautta aikaa järjestää sitä aikaa sinne.
Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, kun laskettuun aikaan on vielä yli kuukausi. Terveydenhoitaja puhui jo, että kannattaa pakata sairaalakassi valmiiksi, koska vauva on edelleenkin hyvin alas laskeutunut.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Viikonloppufiiliksiä
Viikolla käytiin siellä perhevalmennuksessa ja se oli ihan ok. Oikeastaan mitään uutta siellä ei vaan tullut esille. :) Katsotiin yksi DVD synnytyksestä ja sitten oli puhetta kivunlievityksestä ja sen sellaisesta. Ensi viikolla on sitten toinen ja viimeinen kerta, jossa on ainakin imetyksestä asiaa.
Huomenna menen ehkä elämäni viimeiseen kokeeseen tämän koulutuksen puolesta ja vähän jänskättää. Parempi olisi mennä läpi, ettei tartte syksyllä vauvan kanssa miettiä asiaa. Valitettavasti vasta elokuussa saan tietää, että menikö koe hyväksytysti läpi. :/
Ollaan haettu kuukausi-pari vähän isompaa asuntoa, kun tämä meidän nykyinen kämppä on kyllä edullinen ja muuten hyvä, mutta tässä on hirveän huonosti mitään säilytystilaa. Eikä hirveästi voi ostella kaappeja lisää, kun sitten alkaa jo tila loppua kesken. Perjantaina saatiin soitto, että aivan naapurista olisi vapaana isompi juuri valmistunut vuokra-asunto. Ensi viikolla pitää ilmottaa, että otetaanko. Ainut ongelma on, että vuokra on vaan tuplaten, mitä meillä nykyään on. Mieheni on töissä ja minä olen tällä hetkellä luonnollisesti äitiysrahalla. Hirveästi tekisi mieli saada vähän lisää happea ympärille, vaikka se ei olisi kuin sen yhden huoneen verran (on siinä tietysti autokatosta ja sen sellaista muuta pientä lisää). Toisaalta kun järjellä miettii, niin vauvan kanssa varmasti tässä mahduttaisiin olemaan, mutta ei kovin miellyttävästi. Ennen ihmiset ovat asuneet paljon ahtaamminkin... MITÄ ME TEHDÄÄN?
Mieheni suunnittelee vähän, että voisi omaa asuntoa ostaa, mutta minä en tiedä haluanko viettää tällä paikkakunnalla "lopun elämääni". Täältä voisi olla myös aika vaikea saada asuntoa myytyä eteen päin, jos joskus muutettaisiin muualle. Ja siitäkös sitä maksettavaa kertyy, kun otetaan hirveä asuntolaina! Ymmärrän, että lainassa maksettaisiin omaa asuntoa, kun taas vuokralla raha menee aina vähän niin kuin hukkaan, mutta vuokralla on niin paljon helpompi/huolettomampi asua. En myöskään ymmärrä, että asuntoyhtiö muotoisessa asumisessa joudut sen hirveän ostosumman jälkeen vielä maksamaan jotain yhtiövastiketta eli ikään kuin vuokraa joka kuukausi! Ei mahdu minun ajatusmaailmaan. Jos oman ostaisi, niin ehdottomasti omistustontilla oleva omakotitalo.
Luulen, että ensi kuun alusta saisi heti muuttaa eli tämä kuukausi olisi aikaa pakata. Itse olen hyvässä kunnossa vielä, joten varmasti jaksaisin pikku hiljaa ruveta meidän kamppeita pakkaamaan, mies kun on töissä tietenkin. Apua meillä on myös lähellä.
Huomenna menen ehkä elämäni viimeiseen kokeeseen tämän koulutuksen puolesta ja vähän jänskättää. Parempi olisi mennä läpi, ettei tartte syksyllä vauvan kanssa miettiä asiaa. Valitettavasti vasta elokuussa saan tietää, että menikö koe hyväksytysti läpi. :/
Ollaan haettu kuukausi-pari vähän isompaa asuntoa, kun tämä meidän nykyinen kämppä on kyllä edullinen ja muuten hyvä, mutta tässä on hirveän huonosti mitään säilytystilaa. Eikä hirveästi voi ostella kaappeja lisää, kun sitten alkaa jo tila loppua kesken. Perjantaina saatiin soitto, että aivan naapurista olisi vapaana isompi juuri valmistunut vuokra-asunto. Ensi viikolla pitää ilmottaa, että otetaanko. Ainut ongelma on, että vuokra on vaan tuplaten, mitä meillä nykyään on. Mieheni on töissä ja minä olen tällä hetkellä luonnollisesti äitiysrahalla. Hirveästi tekisi mieli saada vähän lisää happea ympärille, vaikka se ei olisi kuin sen yhden huoneen verran (on siinä tietysti autokatosta ja sen sellaista muuta pientä lisää). Toisaalta kun järjellä miettii, niin vauvan kanssa varmasti tässä mahduttaisiin olemaan, mutta ei kovin miellyttävästi. Ennen ihmiset ovat asuneet paljon ahtaamminkin... MITÄ ME TEHDÄÄN?
Mieheni suunnittelee vähän, että voisi omaa asuntoa ostaa, mutta minä en tiedä haluanko viettää tällä paikkakunnalla "lopun elämääni". Täältä voisi olla myös aika vaikea saada asuntoa myytyä eteen päin, jos joskus muutettaisiin muualle. Ja siitäkös sitä maksettavaa kertyy, kun otetaan hirveä asuntolaina! Ymmärrän, että lainassa maksettaisiin omaa asuntoa, kun taas vuokralla raha menee aina vähän niin kuin hukkaan, mutta vuokralla on niin paljon helpompi/huolettomampi asua. En myöskään ymmärrä, että asuntoyhtiö muotoisessa asumisessa joudut sen hirveän ostosumman jälkeen vielä maksamaan jotain yhtiövastiketta eli ikään kuin vuokraa joka kuukausi! Ei mahdu minun ajatusmaailmaan. Jos oman ostaisi, niin ehdottomasti omistustontilla oleva omakotitalo.
Luulen, että ensi kuun alusta saisi heti muuttaa eli tämä kuukausi olisi aikaa pakata. Itse olen hyvässä kunnossa vielä, joten varmasti jaksaisin pikku hiljaa ruveta meidän kamppeita pakkaamaan, mies kun on töissä tietenkin. Apua meillä on myös lähellä.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Näin pitkän kirjoitustauon jälkeen
Onpa taas ollut pitkä tauko kirjoittamisessa...
Täällä on mennyt kaikki ihan hienosti.
Huomenna on ensimmäinen perhevalmennus ja siellä sovitaan samalla toinen ja viimeinen tapaamiskerta perhevalmennuksen merkeissä.
Ensi kuun alkupuolella on varmaankin synnytystapa arviointi ja tutustuminen synnytysosastoon.
Kaiken kaikkiaan oloni on ollut aivan hyvä. Viikon olen ollut virallisella äitiyslomalla ja kiirettä piisaa. :) Koulujutut olen saanut lähes päätökseen ja se on hyvä se. Taidan sittenkin valmistua, mutta virallisesti saan paperit vasta vauvan syntymän jälkeen. Sillä ei ole minulle niin väliä.
Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Hieman ehkä turvottaa, mutta ei mitään erikoista. Vettä olen nyt yrittänyt enemmän juoda ja välttää ylimääräistä suolaa. Selkä alkaa kipeytymään helpommin esim. siivouksen jälkeen, mutta menee ohi yhdessä yössä. Rauhallisesti pitäisi osata ottaa...
Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt, kun pitäisi ensiksi raivata tila vauvan hoitopöytälipastolle, johon vaatteet saa piilotettua. Kestovaippoja olen ostanut käytettynä ja uutena ajattelin vielä sisävaippoja vähän tilata (nämäkin pitää sitten vielä pestä). Vauvalle pitäisi ostaa vielä ainakin amme ja mahdollisesti sitteri sekä kaikki se pieni tykötarve eli puhdistusliinoja, tuttipulloja, korviketta, pari lakanaa lisää, toinen kylpypyyhe ja sen semmosia.
Tilasin Allegro merkkistä kotimaista pyykinpesuainetta, jota on keskustelupalstoilla kehuttu. Pitäisi sopia käytettäväksi myös vauvanvaatteille ja kestovaipoille.
Ainakin rintapumpun ja itkuhälyttimen taidan jättää tässä vaiheessa vielä hankkimatta, kun ei tiedä onko tarvetta...
Ehkä kaikki selkiää sitten, kun saa nämä isommat asiat paikoilleen.
Laskettuun aikaan tasan 50 päivää ja alkaa jo vähän jännittämään....
Täällä on mennyt kaikki ihan hienosti.
Huomenna on ensimmäinen perhevalmennus ja siellä sovitaan samalla toinen ja viimeinen tapaamiskerta perhevalmennuksen merkeissä.
Ensi kuun alkupuolella on varmaankin synnytystapa arviointi ja tutustuminen synnytysosastoon.
Kaiken kaikkiaan oloni on ollut aivan hyvä. Viikon olen ollut virallisella äitiyslomalla ja kiirettä piisaa. :) Koulujutut olen saanut lähes päätökseen ja se on hyvä se. Taidan sittenkin valmistua, mutta virallisesti saan paperit vasta vauvan syntymän jälkeen. Sillä ei ole minulle niin väliä.
Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Hieman ehkä turvottaa, mutta ei mitään erikoista. Vettä olen nyt yrittänyt enemmän juoda ja välttää ylimääräistä suolaa. Selkä alkaa kipeytymään helpommin esim. siivouksen jälkeen, mutta menee ohi yhdessä yössä. Rauhallisesti pitäisi osata ottaa...
Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt, kun pitäisi ensiksi raivata tila vauvan hoitopöytälipastolle, johon vaatteet saa piilotettua. Kestovaippoja olen ostanut käytettynä ja uutena ajattelin vielä sisävaippoja vähän tilata (nämäkin pitää sitten vielä pestä). Vauvalle pitäisi ostaa vielä ainakin amme ja mahdollisesti sitteri sekä kaikki se pieni tykötarve eli puhdistusliinoja, tuttipulloja, korviketta, pari lakanaa lisää, toinen kylpypyyhe ja sen semmosia.
Tilasin Allegro merkkistä kotimaista pyykinpesuainetta, jota on keskustelupalstoilla kehuttu. Pitäisi sopia käytettäväksi myös vauvanvaatteille ja kestovaipoille.
Ainakin rintapumpun ja itkuhälyttimen taidan jättää tässä vaiheessa vielä hankkimatta, kun ei tiedä onko tarvetta...
Ehkä kaikki selkiää sitten, kun saa nämä isommat asiat paikoilleen.
Laskettuun aikaan tasan 50 päivää ja alkaa jo vähän jännittämään....
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Toinen lääkärikäynti
Tänään oli virallisesti toinen lääkärin neuvola eli keskiraskauden lääkärikäynti. Vauva painoi 1200g ja vastasi viikkoja. Lääkäri kysyi, että haluaisimmeko tietää vauvan sukupuolen, mutta pidämme jännityksen loppuun asti.
Muutenkin raskaus on mennyt hyvin. Töissä olen jaksanut olla ja sokerit ovat pysyneet hienosti kurissa eli mitään diabetesta ei ole. Enää en ole joutunut edes mittailemaan sokeria kotona.
Lisääntynyt hormonien tuotanto on saanut minulle aikaiseksi migreenin. Saan silloin tällöin silmiin sahalaitaista näköhäiriötä, jota seuraa päänsärky. Ei kuitenkaan mitään mistä en selviäisi eli vähällä olen päässyt. :) Ja lääkäri vakuutti, että tilanne normalisoituu synnytyksen myötä, koska minulla ei ole ennen raskautta ollut migreeniä; tähän sanaan siis luotetaan.
Muutenkin raskaus on mennyt hyvin. Töissä olen jaksanut olla ja sokerit ovat pysyneet hienosti kurissa eli mitään diabetesta ei ole. Enää en ole joutunut edes mittailemaan sokeria kotona.
Lisääntynyt hormonien tuotanto on saanut minulle aikaiseksi migreenin. Saan silloin tällöin silmiin sahalaitaista näköhäiriötä, jota seuraa päänsärky. Ei kuitenkaan mitään mistä en selviäisi eli vähällä olen päässyt. :) Ja lääkäri vakuutti, että tilanne normalisoituu synnytyksen myötä, koska minulla ei ole ennen raskautta ollut migreeniä; tähän sanaan siis luotetaan.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Äitiyspakkaus
Tänään saapui äitiyspakkaus, mikä olikin mukava piristys flunssaisen surkeaan oloon. :)
Ihan kivalta pakkaus vaikuttaa ja kunhan kuukauden päästä jään äitiyslomalle niin saa pestä vaatteet ja laitella paikoilleen.
Mukavaa vappua kaikille, jotka sitä tänä vuonna kykenee juhlimaan! :)
toivottaa eräs flunssainen
Ihan kivalta pakkaus vaikuttaa ja kunhan kuukauden päästä jään äitiyslomalle niin saa pestä vaatteet ja laitella paikoilleen.
Mukavaa vappua kaikille, jotka sitä tänä vuonna kykenee juhlimaan! :)
toivottaa eräs flunssainen
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Pistelyä
eli sokeriseurantamittari haettu.
Eiliset labrassa otetut paasto- ja aamiaisen jälkeiset sokeriarvot oli hyvät. Nyt sitten ennen ensi viikon neuvolaa seuraan kahtena päivänä jokaisen aterian sokeriheilahteluja kotimittarilla.
Verenpaine oli hyvä ja paino oli pudonnut puoli kiloa. Tainnut lähteä tässä viimesen viikon aikana tuo puoli kiloa, kun ei ole ottanut yhtään mitään ylimääräistä suuhun ja ateriat olleet pieniä(ts. vaatimattomia minun makuun) ja säännöllisiä.
Ketoaineet olivat kahdella plussalla(viimeksi yhdellä!), mutta eivät kiinnittäneet siihen sen kummemmin huomiota...
Tästä on hyvä jatkaa. :)
Eiliset labrassa otetut paasto- ja aamiaisen jälkeiset sokeriarvot oli hyvät. Nyt sitten ennen ensi viikon neuvolaa seuraan kahtena päivänä jokaisen aterian sokeriheilahteluja kotimittarilla.
Verenpaine oli hyvä ja paino oli pudonnut puoli kiloa. Tainnut lähteä tässä viimesen viikon aikana tuo puoli kiloa, kun ei ole ottanut yhtään mitään ylimääräistä suuhun ja ateriat olleet pieniä(ts. vaatimattomia minun makuun) ja säännöllisiä.
Ketoaineet olivat kahdella plussalla(viimeksi yhdellä!), mutta eivät kiinnittäneet siihen sen kummemmin huomiota...
Tästä on hyvä jatkaa. :)
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Sokeriseurantaan
Näin siinä sitten pääsi käymään. Toinen arvoista oli vaivaiset 0,3 liian korkea eli 10,3 ja nyt sitten aletaan seuraamaan sokereita. Maanantaina käyn antamassa aluksi paastosokeri verikokeen, jonka jälkeen syön aamiaisen ja tunnin päästä otetaan uusi verikoe. Tiistaina saan sitten tulokset ja verensokerimittarin kotikäyttöön. Syömisiin ja liikkumiseen täytyy ruveta kiinnittämään huomiota tästä hetkestä lähtien.
Kaikki olikin mennyt liian hyvin tähän mennessä, joten täytyihän sitä vikaa löytyä jossain vaiheessa.
Olo on todella pettynyt ja surullinen. En voi muuta sanoa...
Kaikki olikin mennyt liian hyvin tähän mennessä, joten täytyihän sitä vikaa löytyä jossain vaiheessa.
Olo on todella pettynyt ja surullinen. En voi muuta sanoa...
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Huominen pelottaa
Huomenna on siis aika sokerirasituskokeeseen. Ja täytyy myöntää, että rupeaa pelottamaan ja jännittämään pikku hiljaa.
Itse koe ei jännitä, mutta sen mahdolliset tulokset pelottavat. Tunnen jo valmiiksi hirveää syyllisyyttä, että vauvalla ei ole todennäköisesti kaikki hyvin hänen syntyessään, jos diabetes todetaan.
Päässä takoo, että olisinko voinut tehdä jotain kenties toisin?
Itse koe ei jännitä, mutta sen mahdolliset tulokset pelottavat. Tunnen jo valmiiksi hirveää syyllisyyttä, että vauvalla ei ole todennäköisesti kaikki hyvin hänen syntyessään, jos diabetes todetaan.
Päässä takoo, että olisinko voinut tehdä jotain kenties toisin?
torstai 12. huhtikuuta 2012
Labrat tutkittu ja lääkärissä käyty
Kävin tiistaina sitten siellä kokeissa ja sain myös samalle päivälle lääkäriajan.
Lääkäri katsoi labrat ja kaikki näytti ihan hyvältä. Sanoi, että mitään diabetekseen viittaavaa ei ole, mutta antoi kuitenkin ajan sokerirasituskokeeseen, ilmeisesti kaiken varalta. Eli hyi yäk, joudun sitten kuitenkin litkimään sitä, kuulema tosi inhaa, litkua.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessakaan ei näkynyt mitään epäilyttävää. Kärsin viikonloppuna ilmeisesti liitoskivuista ja harjoitussupistuksista...
Toivon ja uskon, ettei siitä kokeesta mitään löydy, kun tilanne normalisoitui eikä minulla ole mitään riskitekijöitä diabeteksen suhteen. Kaikkensa sitä kuitenkin tekee vauvan(kin) hyväksi eli maanantaina siis sokerilientä nauttimaan 12 tunnin paaston jälkeen... Mums mums!
Lääkäri katsoi labrat ja kaikki näytti ihan hyvältä. Sanoi, että mitään diabetekseen viittaavaa ei ole, mutta antoi kuitenkin ajan sokerirasituskokeeseen, ilmeisesti kaiken varalta. Eli hyi yäk, joudun sitten kuitenkin litkimään sitä, kuulema tosi inhaa, litkua.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessakaan ei näkynyt mitään epäilyttävää. Kärsin viikonloppuna ilmeisesti liitoskivuista ja harjoitussupistuksista...
Toivon ja uskon, ettei siitä kokeesta mitään löydy, kun tilanne normalisoitui eikä minulla ole mitään riskitekijöitä diabeteksen suhteen. Kaikkensa sitä kuitenkin tekee vauvan(kin) hyväksi eli maanantaina siis sokerilientä nauttimaan 12 tunnin paaston jälkeen... Mums mums!
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Jotain häikkää
Tähän mennessä raskaus on edennyt aivan mallikkaasti. Muutamana viime päivänä minulla on kuitenkin ollut sellaista menkkamaista särkyä alavatsassa ja eilen päätin sitten viimein soittaa päivystykseen(aina pitääkin kaikki sattua näiden pitkien pyhien aikaan!) kysyäkseni viisaamman mielipidettä. Pyydettiin virtsakokeeseen.
Kävin antamassa virtsanäytteen illalla ja epäiltiin, että on "vaan" virtsatietulehdus ja sain viiden päivän antibioottikuurin. Näyte laitettiin vielä viljelyyn.
Aikaisin aamulla terveyskeskuksesta kuitenkin otettiin yhteyttä ja pyydettiin käydä antamassa verinäyte (sokeria varten). Antibioottikuuri peruttiin. Sormen päästä otettu koe näytti hyvältä(vähän päälle neljä oli), mutta tiistaille varattiin labraan kokeita varten aika. Siellä sitten katsotaan monenmoista, u-soluista ja kreatiiniarvoista ainakin puhuttiin. En tiedä epäilevätkö esim. raskausdiabetesta, kun puhuivat munuaisista ja kovasti kyseltiin olenko joutunut paljon käymään vessassa ja onko ollut jatkuvaa tarvetta juoda. Mitään tällaista ei ole ollut. Ei myöskään huonovointisuutta tai huimausta... Väläyttivät myös mahdollisuutta joutua sokerirasitukseen, jos tiistain kokeissa jotain ilmenee.
Eilisestä virtsasta otetut arvot olivat ilmeisesti kuitenkin vain hieman koholla eikä vielä ole syytä huolestua(jokin arvo oli esim. 1 ja 1,5 on tarkastelemisen aiheinen ja 3 huolestuttava: näin hyvin minä ymmärrän kuulemaani :D) Hyvähän se on raskaana olevalle naiselle sanoa, että ei ole syytö huolestua, silloinhan sitä vasta huolestuukin ja kun menee vielä pari päivää ennen kuin saa mitään tietää!
Piinaviikko minun kohdallani siis jatkuu...
Kävin antamassa virtsanäytteen illalla ja epäiltiin, että on "vaan" virtsatietulehdus ja sain viiden päivän antibioottikuurin. Näyte laitettiin vielä viljelyyn.
Aikaisin aamulla terveyskeskuksesta kuitenkin otettiin yhteyttä ja pyydettiin käydä antamassa verinäyte (sokeria varten). Antibioottikuuri peruttiin. Sormen päästä otettu koe näytti hyvältä(vähän päälle neljä oli), mutta tiistaille varattiin labraan kokeita varten aika. Siellä sitten katsotaan monenmoista, u-soluista ja kreatiiniarvoista ainakin puhuttiin. En tiedä epäilevätkö esim. raskausdiabetesta, kun puhuivat munuaisista ja kovasti kyseltiin olenko joutunut paljon käymään vessassa ja onko ollut jatkuvaa tarvetta juoda. Mitään tällaista ei ole ollut. Ei myöskään huonovointisuutta tai huimausta... Väläyttivät myös mahdollisuutta joutua sokerirasitukseen, jos tiistain kokeissa jotain ilmenee.
Eilisestä virtsasta otetut arvot olivat ilmeisesti kuitenkin vain hieman koholla eikä vielä ole syytä huolestua(jokin arvo oli esim. 1 ja 1,5 on tarkastelemisen aiheinen ja 3 huolestuttava: näin hyvin minä ymmärrän kuulemaani :D) Hyvähän se on raskaana olevalle naiselle sanoa, että ei ole syytö huolestua, silloinhan sitä vasta huolestuukin ja kun menee vielä pari päivää ennen kuin saa mitään tietää!
Piinaviikko minun kohdallani siis jatkuu...
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kaikki hyvin
Rakenneultrassa kaikki oli kohdillaan ja hyvin, joten lääkärin sanoin: "terveeltä näyttää". :)
torstai 29. maaliskuuta 2012
Vähän jännittää...
Huomenna mennään siis rakenneultraan ja vähän jännittää. Toisaalta olen aika positiivisella mielellä ja yritän uskoa, että vauvalla on kaikki hyvin. Huomenna se sitten selviää toisin kuin sukupuoli, koska emme halua sitä etukäteen tietää...
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Aamusta kokeisiin
Aamulla olisi ennen töihin menoa labrassa käynti, jossa täytyy käydä antamassa verikoe ja luonnollisesti virtsakoe jättää. Tsekkaavat ilmeisesti ainakin rauta-arvot verestä ennen perjantain rakenneultraa...
Kylki on ollut ihan hyvä koko viikonlopun. Huomaan, että jos syö itsensä liian täyteen, niin alkaa juilimaan helposti. Kipuhan on oikeastaan kohdun yläpuolella, enemmän vatsan kuin kyljen puolella. Ja eilen tuhdin taco-aterian päälle suoritettu keittiön siivoaminen ei ainakaan auttanut asiaa. Täytyy yrittää syödä pienempiä annoksia...
Kylki on ollut ihan hyvä koko viikonlopun. Huomaan, että jos syö itsensä liian täyteen, niin alkaa juilimaan helposti. Kipuhan on oikeastaan kohdun yläpuolella, enemmän vatsan kuin kyljen puolella. Ja eilen tuhdin taco-aterian päälle suoritettu keittiön siivoaminen ei ainakaan auttanut asiaa. Täytyy yrittää syödä pienempiä annoksia...
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Lääkärikäynti
Itse tekemäni diagnoosi kivusta kyljessä vastasi lääkärin tekemää eli jonkinlainen revähdys (vatsa)lihaksissa tai muissa kudoksissa.
Tutki ultralla kohdun, lihaksia, maksan jne. mutta mitään poikkeavaa ei näkynyt. Pois sulki tyrän. Lääkäri "lohdutti", että jos jotain toimenpidettä, varmaan leikkausta, vaativaa olisikin löytynyt, niin jokatapauksessa olisi pitänyt odottaa vauvan syntymään asti. Vauva kellotti pää alaspäin ja antoi potkujen sadella äipän kipeää masua kohti. Mutta ei ne potkut kyllä tunnu, siis satu. :)
Reseptiksi määräsi lepoa ja kysyi haluanko sairaslomaa, mutta jätin ottamatta. Parikin viikkoa sanoi, että voi mennä parantumiseen. Täytyy ottaa viikonloppu rennosti. Lääkäri ehdotti, että pyytäisin ensi viikon rakenneultran tekevää lääkäriä katsomaan myös näitä samoja kohtia vielä uudestaan ultralla.
Tutki ultralla kohdun, lihaksia, maksan jne. mutta mitään poikkeavaa ei näkynyt. Pois sulki tyrän. Lääkäri "lohdutti", että jos jotain toimenpidettä, varmaan leikkausta, vaativaa olisikin löytynyt, niin jokatapauksessa olisi pitänyt odottaa vauvan syntymään asti. Vauva kellotti pää alaspäin ja antoi potkujen sadella äipän kipeää masua kohti. Mutta ei ne potkut kyllä tunnu, siis satu. :)
Reseptiksi määräsi lepoa ja kysyi haluanko sairaslomaa, mutta jätin ottamatta. Parikin viikkoa sanoi, että voi mennä parantumiseen. Täytyy ottaa viikonloppu rennosti. Lääkäri ehdotti, että pyytäisin ensi viikon rakenneultran tekevää lääkäriä katsomaan myös näitä samoja kohtia vielä uudestaan ultralla.
Raskaus-/äitiysvaatteita
Ensimmäiset raskauteen liittyvät vaatehankinnat on nyt tehty! Sain tänään äitiyskauppa Pepinosta tilaamani kolmet liivit, tukivyön/vaatteen ja paljon kehuttua Weledan raskausajan hoitoöljyä.
Liivit tuntui ihan ok päältä ja toivottavasti mahdun niihin vielä hetkenkin päästä. Tuo tukivaatekin jää varmasti minulle, vaikka jotenkin tuntuu, että liekö mahtuu koko raskausaikaa. No, tilataan sitten myöhemmin tarpeen vaatiessa kokoa isompi.
En ole pitänyt pitkään aikaan farkkuja, kun kaikki farkkuni ovat sen verran korkeavyötäröisiä, että kasvava mahani ei salli edes vetskarin kiinni laittamista. Nyt tämän tukivaatteen kanssa farkut näyttäisi pysyvän päällä.
Esimerkiksi äitiyshousut ovat mielestäni niin älyttömän kalliita, että yritän olla hankkimatta erityisiä äitiysvaatteita. Saa nähdä, kuinka käy, kun maha on kasvaut jo aika paljon...
Liivit tuntui ihan ok päältä ja toivottavasti mahdun niihin vielä hetkenkin päästä. Tuo tukivaatekin jää varmasti minulle, vaikka jotenkin tuntuu, että liekö mahtuu koko raskausaikaa. No, tilataan sitten myöhemmin tarpeen vaatiessa kokoa isompi.
En ole pitänyt pitkään aikaan farkkuja, kun kaikki farkkuni ovat sen verran korkeavyötäröisiä, että kasvava mahani ei salli edes vetskarin kiinni laittamista. Nyt tämän tukivaatteen kanssa farkut näyttäisi pysyvän päällä.
Esimerkiksi äitiyshousut ovat mielestäni niin älyttömän kalliita, että yritän olla hankkimatta erityisiä äitiysvaatteita. Saa nähdä, kuinka käy, kun maha on kasvaut jo aika paljon...
torstai 22. maaliskuuta 2012
Huomenna lääkäriin
Varasin lopulta lääkäriajan tämän kivun/säryn takia. Töissä patistivat, että soitan ajan itselleni. :)
Kipu on täsmentynyt nyt tiettyyn kohtaan(enemmänkin vatsan puolella, heti kylkiluiden alla) ja tuntuu selvästi kun painelee vatsaa. Huomenna ollaan ehkä vähän viisaampia...
Eilinen keskustelu pomon kanssa meni ihan hyvin ja hän kovasti vakuutteli, että tarkoituksena oli ollut vain yleisesti keskustella siitä, miten työni on sujunut. Mistään sen vakavammasta ei kuulema ollut kyse tai tyytymättömyydestä työhöni.
Painotin lopuksi sitä, että haluan jatkaa työtä. Pomo kysyikin milloin jään äitiyslomalle, mutta ei maininnut jatkosta sen kummemmin. Sopimukseni, kun loppuu ennen äippäloman alkua. Sanoi siihen, että "niin se äitiysloma alkaa vasta sitten". Menee varmasti toukokuulle ennen kuin itsekään tietävät tuon koko työn tulevaisuudesta...
Kipu on täsmentynyt nyt tiettyyn kohtaan(enemmänkin vatsan puolella, heti kylkiluiden alla) ja tuntuu selvästi kun painelee vatsaa. Huomenna ollaan ehkä vähän viisaampia...
Eilinen keskustelu pomon kanssa meni ihan hyvin ja hän kovasti vakuutteli, että tarkoituksena oli ollut vain yleisesti keskustella siitä, miten työni on sujunut. Mistään sen vakavammasta ei kuulema ollut kyse tai tyytymättömyydestä työhöni.
Painotin lopuksi sitä, että haluan jatkaa työtä. Pomo kysyikin milloin jään äitiyslomalle, mutta ei maininnut jatkosta sen kummemmin. Sopimukseni, kun loppuu ennen äippäloman alkua. Sanoi siihen, että "niin se äitiysloma alkaa vasta sitten". Menee varmasti toukokuulle ennen kuin itsekään tietävät tuon koko työn tulevaisuudesta...
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Näin viime yönä
Heräsin viime yönä, kun vatsani sivuun sattui kovasti. Toisellakaan kyljellä ei ollut hyvä olla ja kääntyily sattui inhasti. Tämä särky alkoi jo eilen illalla lievänä ja luulen, että se johtui siitä, kun töissä nostin lasta auttaakseni häntä. Ilmeisesti jokin lihas ei oikein tykännyt. Voiko esim. revähdys tuntua vasta useamman tunnin kuluttua tapahtuneesta?
Nukuin sitten muutaman tunnin sohvalla(puoli istualtaan oli ihan siedettävä olla), kunnes mieheni oli herännyt ja lähti etsimään minua. :D Kysyi tietenkin, että pitääkö lähteä sairaalaan ja olivatko vauvan liikkeet tuntuneet illalla. Voi toista. :) Sanoin, että käyn aamulla terveyskeskuksessa. Siirryin miehen lähdettyä sänkyymme ja sain lopulta unen. Kylki oli jo aika hyvä aamulla ja olin nukkunut lopulta heräämättä kellon soittoon asti. Vielä, jos vetää oikein syvään henkeä niin vatsan sivua särkee hieman.
Näin muuten raskaus on edennyt ihan mukavasti. Alkuraskauden tyyneys on ehkä kaikonnut ja olen enemmän oma itseni eli mielialanvaihteluita on vähän ollut. Olen välillä taas myös hieman masentuneen/alakuloisen oloinen.
Elämäni on nimittäin ollut jo pitkään sellaista, että aina, siis AINA, kun jotain hyvää sattuu niin sitä ei kovin kauan kestä. Esim. olen menettänyt yllättäen läheisiäni molemmin puolin häitämme ja muuta ikävää, mutta jonkun mielestä tämä on vain elämää. Tasaista vaihetta minulla ei vain kestä puoltakaan vuotta.
Olin tosi iloinen kun sain joulukuussa tietää, että tammikuussa alkaa työt ja ne kestää tämän kevään. Ja olinhan raskaana viimein! Opintotuet kun loppui juuri joulukuussa=hei, asiat järjestyy!(rahallisesti).
Nyt minun ei ilmeiseti haluta jatkavan kun/ja työskentelytapojani on alettu "kritisoimaan". Tästä keskustelen pomon kanssa huomenna, kun tämä tyytymättömyys tuli ikävästi kautta rantain tietooni. Toisaalta vahvana epäilyksenä on, että tässä pedataan sitä, että työsopimustani ei tarvitse jatkaa. Nythän heillä on jokin muu pätevä syy kuin raskauteni, koska pelkän raskauden huomioiminenhan olisi syrjintää. Odotan huomista mielenkiinnolla ja pomon vastausta siihen jatkuvatko työni ja miten hän perustelee, jos sopimusta ei jatketa.
Kouluni on myös vielä kesken ja kevät menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Se aiheuttaa ihan hirveää stressiä ja erityisesti saamattomuuden tunnetta. Meillä asuu myös aivan liikaa sukulaisia samalla paikkakunnalla ja se ahdistaa minua. Anopin jatkuvat huomautukset siitä, että olenko pukeutunut tarpeeksi lämpimästi tai se kuinka heidän olonsa pitäisi tehdä ensimmäisen lapsen lapsen kohdalla jotenkin tarpeelliseksi. Hei haloo! Meillehän se lapsi on tulossa! En jaksa appivanhempien kanssa todellakaan kierrellä millään turvakaukalo ostoksilla, kun a) ostan muutenkin mieluummin netistä ja b) kun maksaa itse saa päättää, mitä ostaa. En jaksa kuunnella TYHJÄNPÄIVÄISIÄ neuvoja, kun omaa järkeäkin löytyy. Ja heidän vauva-ajastaan on se kolkyt vuotta.
Pelkään jo valmiiksi sitä aikaa, kun lapsi syntyy ja mitä kaikkea teen väärin anopin mielestä. Ja ne varmaan asuu täällä meillä jatkuvasti! Haluaisin niin muuttaa vähän kauemmaksi, mutta kun taloudellisesti ei ole mitään järkeä miehen varman työpaikan vuoksi. Ja jonkun mielestä raha ei muka tuo onnea?!
Toisaalta yritän olla positiivinen ja ajatella, että me kyllä pärjätään, kun mieheni on töissä ja onhan meille tulossa jotain niin ihanaa kuin oma lapsi! Siinä ei muutama kärttyinen työkaveri, epäreilu pomo tai ärsyttävä anoppi paljon paina.
Kiitos ja anteeksi tilitykseni! :)
Nukuin sitten muutaman tunnin sohvalla(puoli istualtaan oli ihan siedettävä olla), kunnes mieheni oli herännyt ja lähti etsimään minua. :D Kysyi tietenkin, että pitääkö lähteä sairaalaan ja olivatko vauvan liikkeet tuntuneet illalla. Voi toista. :) Sanoin, että käyn aamulla terveyskeskuksessa. Siirryin miehen lähdettyä sänkyymme ja sain lopulta unen. Kylki oli jo aika hyvä aamulla ja olin nukkunut lopulta heräämättä kellon soittoon asti. Vielä, jos vetää oikein syvään henkeä niin vatsan sivua särkee hieman.
Näin muuten raskaus on edennyt ihan mukavasti. Alkuraskauden tyyneys on ehkä kaikonnut ja olen enemmän oma itseni eli mielialanvaihteluita on vähän ollut. Olen välillä taas myös hieman masentuneen/alakuloisen oloinen.
Elämäni on nimittäin ollut jo pitkään sellaista, että aina, siis AINA, kun jotain hyvää sattuu niin sitä ei kovin kauan kestä. Esim. olen menettänyt yllättäen läheisiäni molemmin puolin häitämme ja muuta ikävää, mutta jonkun mielestä tämä on vain elämää. Tasaista vaihetta minulla ei vain kestä puoltakaan vuotta.
Olin tosi iloinen kun sain joulukuussa tietää, että tammikuussa alkaa työt ja ne kestää tämän kevään. Ja olinhan raskaana viimein! Opintotuet kun loppui juuri joulukuussa=hei, asiat järjestyy!(rahallisesti).
Nyt minun ei ilmeiseti haluta jatkavan kun/ja työskentelytapojani on alettu "kritisoimaan". Tästä keskustelen pomon kanssa huomenna, kun tämä tyytymättömyys tuli ikävästi kautta rantain tietooni. Toisaalta vahvana epäilyksenä on, että tässä pedataan sitä, että työsopimustani ei tarvitse jatkaa. Nythän heillä on jokin muu pätevä syy kuin raskauteni, koska pelkän raskauden huomioiminenhan olisi syrjintää. Odotan huomista mielenkiinnolla ja pomon vastausta siihen jatkuvatko työni ja miten hän perustelee, jos sopimusta ei jatketa.
Kouluni on myös vielä kesken ja kevät menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Se aiheuttaa ihan hirveää stressiä ja erityisesti saamattomuuden tunnetta. Meillä asuu myös aivan liikaa sukulaisia samalla paikkakunnalla ja se ahdistaa minua. Anopin jatkuvat huomautukset siitä, että olenko pukeutunut tarpeeksi lämpimästi tai se kuinka heidän olonsa pitäisi tehdä ensimmäisen lapsen lapsen kohdalla jotenkin tarpeelliseksi. Hei haloo! Meillehän se lapsi on tulossa! En jaksa appivanhempien kanssa todellakaan kierrellä millään turvakaukalo ostoksilla, kun a) ostan muutenkin mieluummin netistä ja b) kun maksaa itse saa päättää, mitä ostaa. En jaksa kuunnella TYHJÄNPÄIVÄISIÄ neuvoja, kun omaa järkeäkin löytyy. Ja heidän vauva-ajastaan on se kolkyt vuotta.
Pelkään jo valmiiksi sitä aikaa, kun lapsi syntyy ja mitä kaikkea teen väärin anopin mielestä. Ja ne varmaan asuu täällä meillä jatkuvasti! Haluaisin niin muuttaa vähän kauemmaksi, mutta kun taloudellisesti ei ole mitään järkeä miehen varman työpaikan vuoksi. Ja jonkun mielestä raha ei muka tuo onnea?!
Toisaalta yritän olla positiivinen ja ajatella, että me kyllä pärjätään, kun mieheni on töissä ja onhan meille tulossa jotain niin ihanaa kuin oma lapsi! Siinä ei muutama kärttyinen työkaveri, epäreilu pomo tai ärsyttävä anoppi paljon paina.
Kiitos ja anteeksi tilitykseni! :)
lauantai 25. helmikuuta 2012
Ensimmäiset liikkeet
Olen muutaman päivän ajan tuntenut pieniä "töytäisyjä" navan alapuolella ja pohtinut olisivatko ne vauvan liikkeitä. Tänään viikkoja on kasassa 17+4 ja tuntemukset tuntuvat, kun kättä pitää vatsalla esim. sohvalla maatessa. Niinpä mieskin pääsi ensi kertaa tänään tuntemaan liikkeet. :)
Huomaan kuinka innostukseni vauvaa kohden kasvaa päivä päivältä ja alan olemaan yhtä levoton kuin aina, jos jotain kivaa pitää odottaa. :D Olen nimittäin aika malttamaton luonne.
Huomaan kuinka innostukseni vauvaa kohden kasvaa päivä päivältä ja alan olemaan yhtä levoton kuin aina, jos jotain kivaa pitää odottaa. :D Olen nimittäin aika malttamaton luonne.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
17+1
Käytiin mieheni kanssa tänään yhdessä neuvolassa. Kaikki oli hienosti eli vauva liikkui paljon ja sydän tykytteli. Terveydenhoitaja myös ultrasi ilman, että sitä tarvitsi pyytää erikseen. Seuraava aika onkin sitten rakenneultra 30.3.
Eilen illalla minua ei oikeastaan yhtään enää pelottanut, että tulisi huonoja uutisia ja aamullakin olin luottavaisin mielin. Ilmeisesti mieheni läsnäolo teki hyvää. :) Vähän kuin tämän päivän kunniaksi tilasin netistä meille lastenvaunut. Onpa meillä siinä sitten ihmettelemistä vähäksi aikaa.
Eilen illalla minua ei oikeastaan yhtään enää pelottanut, että tulisi huonoja uutisia ja aamullakin olin luottavaisin mielin. Ilmeisesti mieheni läsnäolo teki hyvää. :) Vähän kuin tämän päivän kunniaksi tilasin netistä meille lastenvaunut. Onpa meillä siinä sitten ihmettelemistä vähäksi aikaa.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Viikonloppu
Saan sittenkin tekstiä aikaiseksi ennen keskiviikon neuvolaa. :)
Viime päivät ovat menneet vaihdellen, mutta jotenkin olen saanut suurimmaksi osaksi mieleni pysymään luottavaisena.
Tapasin perjantaina suuren määrän perhetuttuja kerralla, jotka kaikki onnittelivat ja halailivat meitä kuultuaan raskaudestani. Eräs ystäväni myös ihasteli vatsaani ja oli sitä mieltä, että poika tulossa. :) Nämä tilanteet ovat tietenkin positiivisia, mutta samalla minulle kasvaa paineet siitä, että jos kaikki ei olekaan hyvin. Tiedän nyt, että raskauden etenemistä seuraa niin suuri joukko, että ikävässä tapauksessa heitä kaikkia olisi vaikea kohdata. Eräs yhteinen tuttumme kuitenkin lohdutti minua sanoillaan, koska meillä on samanlainen maailmankatsomus. Kaikki menee kuin on tarkoitettu.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Viime päivät ovat menneet vaihdellen, mutta jotenkin olen saanut suurimmaksi osaksi mieleni pysymään luottavaisena.
Tapasin perjantaina suuren määrän perhetuttuja kerralla, jotka kaikki onnittelivat ja halailivat meitä kuultuaan raskaudestani. Eräs ystäväni myös ihasteli vatsaani ja oli sitä mieltä, että poika tulossa. :) Nämä tilanteet ovat tietenkin positiivisia, mutta samalla minulle kasvaa paineet siitä, että jos kaikki ei olekaan hyvin. Tiedän nyt, että raskauden etenemistä seuraa niin suuri joukko, että ikävässä tapauksessa heitä kaikkia olisi vaikea kohdata. Eräs yhteinen tuttumme kuitenkin lohdutti minua sanoillaan, koska meillä on samanlainen maailmankatsomus. Kaikki menee kuin on tarkoitettu.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Seuraavaa neuvolaa odotellessa
Kirjoitukseni alkavat mitä ilmeisemmin vuorottelemaan neuvolakäyntiä edeltävään aikaan ja käynnin jälkeiseen aikaan. Siltä pahasti näyttää.
Pelot nostavat taas päätään kun neuvolaan on tasan kymmenen päivää(kyllä, lasken jo päiviä paniikissa). Entä jos kaikki ei ole hyvin? Sanoin miehelleni, että hänen on ehdottomasti tultava mukaani ja saa järjestää tuon päivän työvuoronsa sen mukaan. Hänellä kun viime aikoina vuorot ovat vaihdelleet niin, ettei seuraavasta viikosta voi olla varma.
Pelon tunteet ovat varmasti kaikille tuttuja. Tuntuu vain todella raskaalta, kun luottavaista oloa kestää max. kaksi viikkoa ja sitten alkaa jännitys ja spekulaatio. Vatsa on jonkinverran kasvanut, mutta vauvan liikkeitä en vielä tunne. Välillä tsemppaan itseäni ja ajattelen, että kaikki menee varmasti hyvin.
Töissä kerroin raskaudesta perjantaina ja pomolle päivää ennen. Olivat iloisia ja sain paljon halauksia. :) Toivottavasti kaikki menee tosiaan hyvin enkä joudu selittelemään, miksi lasta ei tulisikaan.
Mitään hankintoja vauvalle en ole tehnyt, en edes vaatteita. Äitini kanssa oltiin ostoksilla ja hän halusi katsella vauvan vaatteita. Vauvan vaatteita olen aina tykännyt katsella, mutta nyt jotenkin en jaksa innostua niistäkään. Vaikka kyllä siellä muutamia hienoja mekkoja oli. :) Vaunuja ja muita isompia hankittavia katselin aivan alkuraskaudesta vielä innoissani. Nyt olen varautuneempi.
Rauhoitun vasta, kun lapsi on sylissäni.
Pelot nostavat taas päätään kun neuvolaan on tasan kymmenen päivää(kyllä, lasken jo päiviä paniikissa). Entä jos kaikki ei ole hyvin? Sanoin miehelleni, että hänen on ehdottomasti tultava mukaani ja saa järjestää tuon päivän työvuoronsa sen mukaan. Hänellä kun viime aikoina vuorot ovat vaihdelleet niin, ettei seuraavasta viikosta voi olla varma.
Pelon tunteet ovat varmasti kaikille tuttuja. Tuntuu vain todella raskaalta, kun luottavaista oloa kestää max. kaksi viikkoa ja sitten alkaa jännitys ja spekulaatio. Vatsa on jonkinverran kasvanut, mutta vauvan liikkeitä en vielä tunne. Välillä tsemppaan itseäni ja ajattelen, että kaikki menee varmasti hyvin.
Töissä kerroin raskaudesta perjantaina ja pomolle päivää ennen. Olivat iloisia ja sain paljon halauksia. :) Toivottavasti kaikki menee tosiaan hyvin enkä joudu selittelemään, miksi lasta ei tulisikaan.
Mitään hankintoja vauvalle en ole tehnyt, en edes vaatteita. Äitini kanssa oltiin ostoksilla ja hän halusi katsella vauvan vaatteita. Vauvan vaatteita olen aina tykännyt katsella, mutta nyt jotenkin en jaksa innostua niistäkään. Vaikka kyllä siellä muutamia hienoja mekkoja oli. :) Vaunuja ja muita isompia hankittavia katselin aivan alkuraskaudesta vielä innoissani. Nyt olen varautuneempi.
Rauhoitun vasta, kun lapsi on sylissäni.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Helpotus
Neuvolassa käyty ja kaikki oli hienosti. :)
Hoitaja katsoi myös ultralla. Hyvin oltiin masussa kasvettu ja liikuttiin reippaasti.
Seuraava neuvola taas kuukauden päästä. Tästä on hyvä jatkaa!
Hoitaja katsoi myös ultralla. Hyvin oltiin masussa kasvettu ja liikuttiin reippaasti.
Seuraava neuvola taas kuukauden päästä. Tästä on hyvä jatkaa!
maanantai 23. tammikuuta 2012
Huomenna neuvolaan
Huomenna on heti aamusta, ennen töihin lähtöä, neuvolassa käynti. Kauheasti taas pelottaa, että kaikki ei ole hyvin.
Tänään on jo 12+6, mutta en tunne olevani raskaana. Pahoinvointi vaihtelee hirveästi eli korkeintaan kahtena päivänä olen oksentanut peräkkäin tai voinut tosi kurjasti. Sitten on taas ihan hyvä. Vessaan en ole joutunut kovin monena yönä nousemaan eli sekään ei ole ollut säännöllistä. Rakastellessa, jos on mahallaan ja toinen takana, joskus tuntuu ikävä paine, mutta sekään ei aina toistu. Mahani ei ole erityisemmin mielestäni vielä kasvanut, vaikka mitään ylimääräistä minulla ei vatsan seudulla suuremmin ole näkymiä estämässä. Esimerkiksi eräällä ystävälläni vatsa turpoaa raskauksien aivan alkuviikoilla. Jne, jne...
Huomennahan se selviää. Välillä yritän ajatella, että kaikki on varmasti hyvin, huoli pois. Pidän itseäni aika hirveänä ihmisenä, kun melkein suurin murheenaiheeni mahdollisen keskenmenon sattuessa on se, että aiheutan lähiomaisille pettymyksen. Erityisesti molempien vanhemmille, jotka ovat niin innoissaan.. Vaikka meidän menetyshän se etupäässä olisi.
Toivon, että hoitajalla on aikaa/aikomuksena ultrata minut. Muuten en kestä tätä epätietoisuutta. Viimeisestä ultrastahan on jo melkein kuukausi!!
Tänään on jo 12+6, mutta en tunne olevani raskaana. Pahoinvointi vaihtelee hirveästi eli korkeintaan kahtena päivänä olen oksentanut peräkkäin tai voinut tosi kurjasti. Sitten on taas ihan hyvä. Vessaan en ole joutunut kovin monena yönä nousemaan eli sekään ei ole ollut säännöllistä. Rakastellessa, jos on mahallaan ja toinen takana, joskus tuntuu ikävä paine, mutta sekään ei aina toistu. Mahani ei ole erityisemmin mielestäni vielä kasvanut, vaikka mitään ylimääräistä minulla ei vatsan seudulla suuremmin ole näkymiä estämässä. Esimerkiksi eräällä ystävälläni vatsa turpoaa raskauksien aivan alkuviikoilla. Jne, jne...
Huomennahan se selviää. Välillä yritän ajatella, että kaikki on varmasti hyvin, huoli pois. Pidän itseäni aika hirveänä ihmisenä, kun melkein suurin murheenaiheeni mahdollisen keskenmenon sattuessa on se, että aiheutan lähiomaisille pettymyksen. Erityisesti molempien vanhemmille, jotka ovat niin innoissaan.. Vaikka meidän menetyshän se etupäässä olisi.
Toivon, että hoitajalla on aikaa/aikomuksena ultrata minut. Muuten en kestä tätä epätietoisuutta. Viimeisestä ultrastahan on jo melkein kuukausi!!
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Kuulumisia
Alkanut vuosi on kulunut ihan kivasti. Olen ollut nyt toista viikkoa töissä, jota teen lasten parissa toukokuun loppuun asti. Teoreettinen mahdollisuus alun perin oli jatkolle, mutta eipä taida uutta sopimusta enää syntyä mahan kanssa. :) Töissä ei raskaudesta vielä tiedetä, kun ei se mihinkään edes näy.
Ensimmäiset lastenvaatteet on myös saatu. Miehen vanhemmat nimittäin toivat sukat ja bodyn. Itse en ole ensimmäistäkään vaatetta hankkinut ja muutenkin hyvin vähän niitä vielä edes uskaltanut katsella. Keväällä on sitten paremmin aikaa. :)
Parin viikon päästä on seuraava neuvolakerta ja toivon, että th ehtisi myös ultrata tai kuunnella sydänääniä, että tietäisi taas kaiken olevan kunnossa. Mitään huolenaihetta ei ole ollut, kuten vuotoja, mutta ainahan se kiinnostaa, mitä tuolla masussa tapahtuu ja miltä näyttää.
Parina aamuna taas oksennus tullut ennen töihin lähtöä, mutta onneksi huonovointisuus jää siihen. Unissa olen saanut jo useamman kerran keskenmenon. Kertoo hyvin päässä pyörivistä peloista...
Ensimmäiset lastenvaatteet on myös saatu. Miehen vanhemmat nimittäin toivat sukat ja bodyn. Itse en ole ensimmäistäkään vaatetta hankkinut ja muutenkin hyvin vähän niitä vielä edes uskaltanut katsella. Keväällä on sitten paremmin aikaa. :)
Parin viikon päästä on seuraava neuvolakerta ja toivon, että th ehtisi myös ultrata tai kuunnella sydänääniä, että tietäisi taas kaiken olevan kunnossa. Mitään huolenaihetta ei ole ollut, kuten vuotoja, mutta ainahan se kiinnostaa, mitä tuolla masussa tapahtuu ja miltä näyttää.
Parina aamuna taas oksennus tullut ennen töihin lähtöä, mutta onneksi huonovointisuus jää siihen. Unissa olen saanut jo useamman kerran keskenmenon. Kertoo hyvin päässä pyörivistä peloista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)