Huomenna on heti aamusta, ennen töihin lähtöä, neuvolassa käynti. Kauheasti taas pelottaa, että kaikki ei ole hyvin.
Tänään on jo 12+6, mutta en tunne olevani raskaana. Pahoinvointi vaihtelee hirveästi eli korkeintaan kahtena päivänä olen oksentanut peräkkäin tai voinut tosi kurjasti. Sitten on taas ihan hyvä. Vessaan en ole joutunut kovin monena yönä nousemaan eli sekään ei ole ollut säännöllistä. Rakastellessa, jos on mahallaan ja toinen takana, joskus tuntuu ikävä paine, mutta sekään ei aina toistu. Mahani ei ole erityisemmin mielestäni vielä kasvanut, vaikka mitään ylimääräistä minulla ei vatsan seudulla suuremmin ole näkymiä estämässä. Esimerkiksi eräällä ystävälläni vatsa turpoaa raskauksien aivan alkuviikoilla. Jne, jne...
Huomennahan se selviää. Välillä yritän ajatella, että kaikki on varmasti hyvin, huoli pois. Pidän itseäni aika hirveänä ihmisenä, kun melkein suurin murheenaiheeni mahdollisen keskenmenon sattuessa on se, että aiheutan lähiomaisille pettymyksen. Erityisesti molempien vanhemmille, jotka ovat niin innoissaan.. Vaikka meidän menetyshän se etupäässä olisi.
Toivon, että hoitajalla on aikaa/aikomuksena ultrata minut. Muuten en kestä tätä epätietoisuutta. Viimeisestä ultrastahan on jo melkein kuukausi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti