Ensimmäinen lääkärikäynti

Ensimmäinen lääkärikäynti takana päin. Ja nyt helpottaa! Kaikki näytti olevan hyvin ja viikot vastasivat omia laskelmiani eli nyt on 9+3. :)

Mies oli mukana ja kyllä oli yhdessä kiva katsella pikkuista. Allaolevasta kuvasta askartelen kortit ainakin tuleville isovanhemmille. Ehkä myös miehen sisaruksille postin kautta lähetettäväksi, koska ovat nyt kauempana. Isovanhemmat saavat korttinsa varmaankin huomenna uuden vuoden "lahjoina" ja on kiva, että omat sisarukseni ovat vielä uuden vuoden paikkakunnalla ja saavat samalla uutisen. :)

Nyt ei enää malta olla kertomatta!

Hei taas!

Hei vaan taas! Joulu se on sitten aika pitkälti "lusittu" ja olo on sen mukainen. Maha täynnä koko ajan! Vähän on blogin kanssa ollut hiljaista, kun ei joulukiireiltä ole ennättänyt kirjoitella. Eikä täällä mitään kummempia ole tapahtunut. :)

Raskaudesta ei sitten jouluna vielä kerrottu. Musta kun ei tunnu mitenkään erityisesti, että olisin raskaana. Huonovointisuus on oikeastaan loppunut, mitä nyt joskus aamulla hampaita pestessä yökkö on tosi lähellä. Suurimmat huonovointisuudet ovat väistyneet tai sitten olen jo niihin tottunut.

Kävin ennen joulua verikokeissa ja jättämässä virtsanäytteen samalla. Kotiin tultua aamiainen tuli ylös, mutta saatto johtua siitäkin, että verikokeen ottaminen jostain syystä hermostutti. Aiemmin ei tällaista ole sattunut.

Perjantaina on eka käynti lääkärillä ja odotan sitä jo kovasti. Jostain syystä tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. Pelkään keskeytynyttä keskenmenoa. Mitään vuotoja ei ole ollut, mutta raskausoireet ovat oikeastaan olemattomat. Ei vain tunnu, että olisin raskaana. Täytyy pyytää, että ultraavat ennen kuin tekevät muita tutkimuksia, ettei sitten turhaan kuvitella raskautta.

Miehelle jo vähän puhuin, että jos raskaus on mennäkseen kesken niin toivon, että se on jo tapahtunut. Tämä sen vuoksi, että en oikeastaan tajua vieläkään koko raskautta. Ei ole sitten esim. kuuden kuukauden kohdalla kiva menettää lasta kun kuvittelee jo saavansa pitää pikkuisen, kuten Lily Allenille kävi. Olen toki ollut syömättä kiellettyjä ruoka-aineita ja muutenkin ollut kuin raskaanaoleva, mutta jostain syystä sellainen outo tunne on päällä...

8+3

Tänään viikkoja ja päiviä olisi th:n laskujen mukaan 8+3.

Pari viime päivää olo on ollut aika hyvä eli melko normaali. Yökötyksiä ei juuri ole, mutta nännit ovat välillä aika arat. Varsinkin toinen nänni on joskus iltaisin todella "nöpöllään" ja näin ollen hirveän arka. Outoa minusta. :D Mahallaan ei paljon viitsi nukkua.

Ajateltiin jo vähän raskaudesta kertomista jouluna, mutta koska oireeni ovat alkaneet hiipua, tuntuu minusta, että haluan odottaa lääkärillä käyntiä. Kaikki varmaan on hyvin, kun vuotoja ei ole ja maha ei ole kipeä, mutta jotenkin vielä ihmetyttää itseäkin ajatus raskaudesta. Keskenmeno voi toki tulla vielä paljon paljon myöhemminkin, mutta...

Ehkä saan miehenikin suostuteltua odottamaan tammikuun loppua. Pelkään vaan, että möläytetään asia ennen sitä ja haluaisin, että raskaus paljastuisi vähän mukavemmissa merkeissä. :)

Ensimmäinen neuvola

Nyt on sitten ensimmäinen neuvolakerta takana. Kävin neuvolassa ilman miestäni, kun ajattelin, että kerkeää tuo myöhemminkin tulla mukaan. Oli raukka niin uninen aamulla. Ja todellisuudessa se säikähti myös sitä mahdollisuutta, että joutuu seuraamaan kun minua saatetaan ultrata alakautta. :D

No, ultrattiin kuitenkin vatsan päältä ja siellä näkyi ihan oikeassa paikassa, kohdussa siis, pikkiriikkinen papu. Sydänäänet näkyi th:n mukaan aika varmasti ja kyllä minäkin jotain värähtelyä olin näkevinäni.

Laskettuaika merkattiin alustavasti 24.7 ja viikkoja nyt 7+6.

Labraan sain veri- ja virtsakokeita varten ajan ensi viikolle ja lääkärin ensimmäinen tutkimus on 30.11 eli vielä tämän vuoden puolella päästään vatsan sisään kurkkimaan.
Mies tulee sitten sinne jo mukaan. :)

Tätäkin vielä

Tänään alkoi työt seitsemän jälkeen ja aamulla nousin hyvissä ajoin ylös miehen lähdettyä aikaisemmin töihin.

Aluksi arvelin, että kirjaimellisesti nousin vain liian nopeaan sängystä, kun pian rupesi pyörryttämään niin, että pitikin palata eteisestä kiireen vilkkaa takaisin sängyn puolelle.

Keittelin siinä aamupuuron ja huomasin laittaneeni lautaselle puuron sekaan hiukan liikaa voita. Vola! Siitä ajatuksesta, siis liiasta voista, sain sellaisen ällötyksen päälle, että alle 10min puuron syönnistä kaikki tuli ylös.  Leipää onneksi pystyin heti kohta perään syömään.

Onpahan nyt sekin koettu. Töissä meni onneksi hyvin eikä tarvinnut pöntöllä ravata. :)

Sama homma jatkuu

Tänään 6+0.

Kylläpä on ollut aamusta heti niin huono olo! Ei ole oksennuskaan ollut kaukana.

Tänään pitäisi lähteä anoppilaan syömään, mutta saa nähdä miten tämä ällötys helpottaa.

Ruskea tuhru jatkui myös tänä aamuna, mutta koska kipeä en ole niin en viitsi turhia huolestua. Kävi myös mielessäni, että se lääkärin aiempi harmiton löytö, jonka uskoi aiheuttavan satunnaiset yhdynnän jälkeiset vuodot, voisi olla tässäkin syyllinen. Vuodan vain helposti ja vuoto voi kuulua näihin viikkoihin.

Saapa nähdä kuinka tässä käy

Tänään on ollut jo aika voimakasta pahoinvointia pitkin päivää. Tulee sellaisia yökkäyskohtauksia ja paras asento on makuulla. Sen lisäksi hetki sitten vessakäynnillä huomasin, että pönttöön oli tippunut jotain, joka jättänyt vanan jälkeensä. Paperi tarkastuksessa ilmestyi tummanruskeaa/veristä vuotoa.

Saapa nähdä löytyykö maanantaina neuvolakäynnillä elonmerkkejä. Siinä olisikin joululahjaa kerrakseen...

Vaikea tilanne

Olen aika kinkkisessä tilanteessa enkä oikein tiedä miten suhtautua...

Eräs tuttavapariskuntani on asunut nyt hetken erossa ja heillä on lapsia. Kuten kaikki voivat kuvitella ei tällaiseen tilanteeseen ajauduta hetken mielijohteesta, vaan ongelmia on ollut pitkään. Heillä on yhteiset lapset ja päätyivät aborttiin jokin aika sitten, kun keskenään meni huonosti. Nyt sain yllättäen kuulla, että mies on ruvennut yöpymään kotonaan(hän siis oli se, joka muutti kotoa pois) ja nainen on taas raskaana. Ovat harrastaneet seksiä ilman minkäänlaista ehkäisyä tietoisesti ennen aborttia ja jatkaneet samaa mallia sen jälkeen.

Nainen on kertonut minulle hyvin avoimesti suhteestaan ja ongelmistaan, joten podin vähän aikaa jopa huonoa omatuntoa, kun en ole kertonut omasta raskaudestani. Päätimme mieheni kanssa kuitenkin, että kerromme kaikille yhtäaikaa ja mahdollisimman myöhään keskenmenoriskin vuoksi. Ajattelin jopa, että omaa onneani en viitsi hehkuttaa, kun toisella menee huonosti ja abortti alla, joten helppo myöhemmin perustella vaikenemista raskaudesta.

Tiedän myös, että nainen on maannut toisen miehen kanssa tämän lyhyen eroan aikana ja vaikka yritän olla puuttumatta toisten asioihin ja olla tuomitsematta ketään niin nyt rupeaa tuntumaan jo aika paksulta. Heidän molempien vanhemmat asuvat täällä samassa pikku kaupungissa ja mietin vaan, kuinka he tähän kaikkeen mahtavat suhtautua. Omalla kohdallani en hyväksyisi aborttia ja en koskaan ole toisten valintoja kritisoinut. Tämä alkaa kuitenkin menemään jo huolimattomuudeksi. Ei ole vielä kertonut miehelle asiasta, mutta vannoi, että aborttia ei enää tee, vaikka mies ei palaisi(näin sanoi viimeksikin).


Kuinka te lähestyisitte ystäväänne asiassa tai muuten läheistä tuttavaa? Vai antaisitko asian olla ja yrittäisit mahdollisimman vähän kommentoida tilannetta?

Tiedän, että naisen raskaana olevat ystävät ovat kovastikin arvostelleet naista, mutta en tiedä mihin se auttaa... ainakaan enää tässä tilanteessa. Nainen ei pelkää jäävänsä kiinni toisen kanssa makaamisesta(astui muuten kuvaan vasta vaikeuksien jälkeen eli ei syy eroon), koska toisesta miehestä ei tiedä kuin kolme ihmistä yhteensä. Aikoo lopettaa sen suhteen, jos mies palaa kotiin.

Kyllä sitä ihminen voi olla vainoharhainen

Tänä aamuna piti siis tehdä raskaustesti!
Toisaalta oli ihan mukava nähdä, että nyt testitulos tuli näkyviin melkein välittömästi. Testiviivat olivat todella vahvat myös, ensimmäistä kertaa. :)
Huomenna taidan tehdä sellaisen raskaustestin, jonka tuloksen sanotaan pysyvän näkyvissä. Sen voi siis säilyttää.

Koko ajan takaraivossa kuitenkin jäytää jossittelut ja odotan jo niin kovasti helmikuuta, jolloin jo suurimman keskenmenoriskin voidaan katsoa väistyneen... vaikka tiedän, että silti ei vieläkään olla kuivilla vesillä. Olen tyytyväinen vasta kun saan lapsen terveenä syliini!

Jumppaa ja vuotoa

Olin eilen aerobicissä ja kesken kaiken tunsin, että jotain kosteaa vuoti pikkuhousuihin. Kävin sitten vessassa kesken jumpan ja vähän paperiin jäi sellaista ruskeaa vuotoa. Minähän heti ajattelin, että tämä oli nyt sitten tässä, että kiitos vaan. Jatkoin jumpan loppuun kevyesti liikkuen, koska mitään kipua ei tuntunut.

Tänään vuotoa on tullut vähemmän, mutta silti en halua panikoida. Tunnetan varmaan tosi kylmältä, mutta yritän olla ajattelematta, että tämä on keskenmeno tai jos näin on niin syy ei ole missään mitä olisin tehnyt. Luin netistä, että vuoto ilman kipua on hyvinkin yleistä, erityisesti eka raskaudessa, mutta niin ovat yleisiä kyllä keskenmenotkin näillä viikoilla.

Neuvola on parin viikon päästä ja jospa siellä tulisi hyviä uutisia...

P.S Julmaksi tämän tekee sen, että samaisen jumpan alussa tunsin ensimmäistä kertaa mielestäni raskausoireen eli rinnat olivat arat, kun piti hölkätä. Tämä "onni" onneksi vietiin sitten pian pois toisenlaisilla oireilla... Nännit ovat kyllä vieläkin arat ja vähän turpeat.

Koulua, stressiä, vauvajuttuja, stressiä, joulua JA stressiä...

Kauhea kiire opintojen kanssa! Ennen joulua pitäisi vaikka ja mitä saada vielä aikaseksi, jotta valmistuminen olisi edes kevään korvalla näkyvissä. Sen kun saisi alta pois niin voisi mahaa kasvatella rauhassa. :) Höpöttelen yksin ollessani mahassani kasvavalle "möykylle" pahoitteluni äitinsä kaistapäisyydestä, vaikka tiedän, ettei se vielä mitään kuule. Pitäisi mun menoa ihan päättömänä, lapsi raukka. :)

Katsoin illalla BB:n ja menin muka sänkyyn nukkumista varten. Varmaan tunnin tai enemmänkin pyörin sängyssä ja mielessä pyöri koulujutut, lastentarvikkeet (sängyt ja rattaat, joita olin illalla selaillut), joulu, tuleva neuvolakäynti ja kaikki muu stressi.

Unessani möläytin vielä vahingossa zumbaohjaajalleni, että olen raskaana ja sitten mun sisko yht'äkkiä tuli siihen ja se kerto sillekin. Me kun ollaan päätetty, että kerrotaan perheelle ja ystäville samaan aikaan raskaudesta eli vasta joskus tammi/helmikuun puolella. Pelkään valveillakin koko ajan, että möläytän jollekin jotain, mikä paljastaa mut! :D

Ja kun tämä kelikin on näin pimeä!!

Markku Aro: Etsin kunnes löydän sun

Etsin kunnes löydän sun
En lopettaa voi kuitenkaan
Miten rauhaton oon yhä vain
Jotain multa puuttunee

Jotain mikä rauhoittaa
Mun sydämeni lyönnit vois
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan
Me jossain kohdataan

Etsin kunnes löydän sun
Ja tiedän toiveen täyttyvän
Ilman sua mitään mieltä ei ois
Kuljeskella yksinään

Yksin vielä huomiseen
Mä jaksan sillä löydän sun
Sinä myös ehkä etsien käyt
Kunnes tulee hetki tuo
Se kutsuu meitä luo

 
Etsin kunnes löydän sun
En lopettaa voi kuitenkaan
Miten rauhaton oon yhä vain
Jotain multa puuttunee
 
Jotain mikä rauhoittaa
Mun sydämeni lyönnit vois
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan
Me jossain kohdataan


Etsin kunnes löydän sun
Ja tiedän toiveen täyttyvän
Ilman sua mitään mieltä ei ois
Kuljeskella yksinään

Yksin vielä huomiseen
Mä jaksan sillä löydän sun
Sinä myös ehkä etsien käyt
Kunnes tulee hetki tuo
Se kutsuu meitä luo
 
mm-mm-mm-mm-mm-mm-mmm
mm-mm-mm-mm-mm-mm-mmm


Etsin kunnes löydän sun
Sä merkityksen mulle luot
Olet syy miksi luovuta en
Vaikka joskus tuntuu niin

Sinuun tahdon uskoa
Ja etsin kunnes löydän sun
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan

Eka neuvola varattu

No niin, nyt olis sitten maanantaille 12.12 varattu ensimmäinen neuvolakerta!

Kylläpä muuten rupes aivan kauheasti jännittämään ja hermostuttamaan tuon puhelun jälkeen! Enkä edes tiedä miksi, kädet tärisee vieläkin. Kai se on tätä kun kaikki on niin uutta... ja pikku hiljaa todellista.

Vannon (digitaalisten)ovulaatiotestien nimeen!

Nyt kun uskallan jo varovaisesti ajatella olevani raskaana niin täytyy sanoa, että tästä päivästä lähtien tulen käyttämään aina ovulaatiotestejä, kun ajatuksena on raskautuminen! Piste! Ja suosittelen kaikille aloitteleville myös digitaalisia aluksi.

Itselläni tämä raskautuminen, kun onnistui heti, kun eka kerran elämässäni kokeilin noita kyseisiä testejä. Mikään itsestään selvyyshän testin perusteella onnistuminen ei ole, mutta koen, että minun olisi aikapäiviä sitten pitänyt edes kokeilla testejä. Taitaa digitaaliset olla minun tapani, kun olen niin tuntovammanen(en osaa mitään merkkejä havainnoida) ja kierosilmäinen(viivat on aina yhtä epäselvästi tulkittavia). ClearBluen testit ovat kalliita, mutta minulla menee hermot noiden viivojen tuijottamiseen, joten hermoni pysyvät paremmin kasassa eikä tulkinnan varaa jää paljoa.

Haaleaa viivaa...

Kp34 ja viiva sen kun pysyy vielä haaleana...

Reissu tehty!

Eilinen shoppailureissu vei kyllä kaikki mehut ja aamulla tuli näin ollen nukuttua pitkään. Olen innokas jouluihminen, mutta houkuttelin miestäni ajatukseen, että ensi vuonna ei osteta kenellekään muille joululahjoja kuin toisillemme. Tämä sen vuoksi, että meillä on aika hirveän vaikea ostaa sukulaisille lahjoja ja se ei kyllä tuo joulumieltä. Sukulaisiin ei lukeudu edes yhtään lasta vaan aikuisten kesken lahjoja auotaan! Minulle riittää hyvät ruoat ja joulunlaittaminen. Ajattelin, että ilmoittaisimme hyvissä ajoin, että ensi vuonna emme lahjoja osta emmekä niitä muilta odotakaan. Jos lapsia joskus saamme niin heille voivat sitten ostaa lahjoja tai jotain sellaista yhteistä hyödyllistä meidän perheelle, jos välttämättä haluavat.

Aamulla tein raskaustestin, kun pari päivää on vatsassa tuntunut samanlaista pientä kipuilua kuin aina ennen menkkoja. Sain aivan tosi haalean viivan(juuri ja juuri havaitsee), mutta miehenikin sen siitä näki. Voisiko olla, että se siitä vielä vahvistuu? Eilen pikkuhousunsuojassa oli aivan vähän jotain muutakin kuin väritöntä limaa, mutta ei selvästi ruskeaa tai punaista ja tänään ei vielä sitäkään. Paperiin pyyhkiessä ei jää mitään. Toivo elää siis vielä, kun tänään on kp32 ja pisimmillään on mennyt 33 päivään kierto tähän mennessä...

Voihan kituviikko!

Tänään elän kp27 ja mietteet ovat sen mukaiset. Olen todistetun ovulaation jälkeen ollut muutaman päivän aivan levollisin mielin ja positiivinen, mutta pari viime päivää ei ole oikein sujuneet. Iltaisin iskee hirveä ahdistus eikä uni meinaa tulla, kun mietin omaa saamattomuuttani. En ole opintojen eteen saanut tikkua ristiin pariin viikkoon ja vauvahaaveet saavat yliotteen. Olo on ollut masentunut ja mitään sanomaton ja huomaan välillä vain tuijottavani teeveestä jotain ostoskanavaa yöpaidassa puolille päivin. Mieskin huomaa ärsyttävän hyvin tilanteet, kun olen huonolla tuulella ja minua se ei kyllä helpota ollenkaan. Hän yrittää olla kannustava, mutta minua se vain ahditaa lisää. :( Siitäkin muuten tulee vain lisää paha mieli, kun ei osaa ottaa lohdutuksia vastaan! Kyllä on näin vaikea ihminen.

Viimeinen niitti oli pari iltaa sitten törmäämiseni vanhaan tuttavaan, jonka kanssa emme ole enää minkäänlaisissa väleissä. Ja kuinka ollakaan! tällä kyseisellä henkilöllä oli aivan selvä iso vauvamaha. En pidä häntä kovin äidillisenä naisena, mutta toruin heti itseäni näistä ajatuksista. Olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan käytöstäni niin, että en saa olla kateellinen toisille ja vielä suuremmin minulla ei ole minkäänlaista oikeutusta arvostella sitä, että tuleeko hänestä hyvä äiti vai ei. Oma onnistumisenikin elämässä kun on hyvin kyseenalaisella pohjalla.

Olemme mieheni kanssa lähdössä loppuviikosta jouluostosreissulle ja hoitamaan samalla muita asioita hieman kauemmas omalta paikkakunnalta. Saatetaan olla yksi yö pois kotoakin. Menkat ovat alkaneet keskimäärin kp30, joten voitte vain kuvitella, että mieliala ei ole kovin korkealla shoppailureissua ajatellen. Minulla on se niin varma tunne päällä, että TIEDÄN etten ole taaskaan raskaana. Olo on aivan normaali ja nyt ärsyttää se, että en tunne enää edes lähestyviä menkkoja. E-pillerit veivät mennessään minulla kuukautiskivut ja nyt haluaisin ne takaisin, jotta voisin pari päivää ennen niitä varmistua eikä tarvitsisi roikkua aina niissä viimeisissä toivonrippeissä tehden raskaustestiä, kun menkat sitten yleensä alkavat vielä samana päivänä. Ihminen on niin hyvä uskottelemaan itselleen kaikenlaista!

Ei voi olla totta!

Sain tänään hymynaaman CB:n digitaaliseen! <3

Tiedän, että tämä on vasta alkusoittoa, mutta tuntuu niin hyvältä, että jotain positiiviseksi luokiteltavaa tapahtuu. En aio tänä päivänä murehtia, mitä kaikkea vielä tarvitaan siihen, että raskaustesti näyttäisi plussaa. Aion nauttia tästä fiiliksestä täysillä, sillä tämähän on elämäni ensimmäinen hymynaama. Itse kun en tunnista ns. ovulaatiokipuja ja limat ei kerro mulle mitään. Odotan miestä kotiin muutaman tunnin päästä ja sitten hommiin! Tätä se minun uneni siis tiesi. ;)

P.S Viimeinen tikku jää odottamaan mahdollisesti seuraavaa kiertoa. Tiukille meni!

Epätoivo

Epätoivo alkaa pikku hiljaa hiipimään mieleeni. Tänään on kp20 ja ovulaatiotestejä on vielä ylihuomiseen asti. Tämä tyttö ei ilmeisesti ovuloi! Voipi olla, että kun vuoden ajan olen mietiskellyt pienessä mielessäni, mikä minussa on vikana niin sitten ehkä saan siihen selvyyden. Aika pitkä aika muuten vuosi näin eteenpäin ajateltuna! Puhumattakaan sitä rumbaa, mikä siitä sitten alkaa, jos joutuu aloittamaan jotain hoitoja. Toisaalta tässä kuussa meillä tulee jo viides kuukausi yrittämistä eli eihän siihen jää kuin reipas puoli vuotta enää! Wuhuu!

Kp12-15

Nyt ollaan kuumeesta selvitty ja muutenkin flunssa alkaa taittumaan. Tänään oli viimeinen halvempi ovulaatiotikku käytössä eli huomenna pääsen testaamaan noita ClearBluen digitaalisia. Ja kaikkina alkuviikon päivinä on ollut hyvin haaleaa viivaa eli tuskin vielä ovulaatioita. Alkaa kyllä epäilyttämään koko ovulaatiokin pikku hiljaa.

Papa-kokeen tuloksetkaan eivät olleet vielä saapueet, vaikka kahdessa viikossa lupasivat. Täytyy vaan loppuviikosta soittaa uudelleen...

Ilta-lehti muuten etsii näköjään lapsettomuustarinoita:
Ilta-lehti kerää lapsettomuustarinoita

Kp11

Tänä aamuna siis tehtiin kolmas haalea viiva tälle kierrolle. Toisaalta onneksi viiva oli haalea, koska olen jo toista päivää kuumeessa! Ei tässä pariutuminen ensimmäisenä ole mielessä...

Kotisynnytys

Eilen eksyin tutkimaan Suomen mahdollisuuksia kotisynnytykseen. Eli mitä kaikkea siihen oikeastaan liittyy ja onko sellainen edes mahdollista. Päädyin etsimään tietoja, koska törmäsin aiemmin jonkun iltapäivälehden uutiseen, jossa kanadalainen (muun muassa kätilö) Nancy Salgueiro näytti livenä kotisynnytyksensä.

Kaikkein yllättävintä minulle oli, että meillä täällä Suomen hyvinvointivaltiossa on ollut sellainen laki, että vasta lakimuutoksen kautta nykyään saa (yhdessä lääkärin kanssa) valita synnytyspaikkansa. Tämä siis on ilmeisesti tarkoittanut, että esim. (suunniteltu)kotisynnytys on ollut kiellettyä!? Tällaiset kiellot jotenkin saavat aina niskavillani koholle. Onko synnyttäminen nyt sitten tuhansien vuosien saatossa muuttunut täysin luonnottomaksi tapahtumaksi, joka pitää hoitaa täysin steriilissä ympäristössä kaiken maailman myrkkyjä apuna käyttäen (näin kärjistetysti)? Totta kai tässäkin ajatellaan, että on turvallista synnyttää sairaalassa, en väheksy sitä ollenkaan, että turvallisuudesta huolehditaan!

Itsekin olen AINA pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että kun synnytys alkaa niin pikku hiljaa siirrytään sairaalaa kohti. Näinhän varmasti kuka vaan kaduntallaaja koko prosessin kuvailisi. Toisaalta synnytysohjelmia katsoneena olen myös jollain hassulla tavalla aina takaraivossani kammoksunut ja vierastanut, oudoksunut sitä, että se koko tilanne sairaalassa on niin jotenkin kliininen, sellainen operaation tai jonkun muun sellaisen asian hoitamista, joka ei mielestäni liity synnyttämisen luonnollisuuteen. Raskaus kun ei ole vaiva, eikä sitä mennä hoitamaan kuten jotain sairautta pois. En tällä todellakaan tarkoita, että sairaalassa synnyttävät olisivat huonoja tai että kokemus synnyttämisestä sairaalassa olisi AINA tällainen epämukava ja kylmä, mutta itse aloin asiaa ajattelemaan uudella tavalla, erilaisista näkökulmista, mikä on aina välillä ihan tervettä/tervetullutta. Hienoja sairaaloita, kuten Tammisaari, suljetaan ja yksiköitä isonnetaan ja synnytysmatkoja näin ollen pidennetään. Tämä on mielestäni se huolestuttavin seikka!

Voihan olla, että jos joskus edes pääsen sellaiseen tilanteeseen, että synnytystä pitäisi ajatella niin voin aivan varmasti olla täysin eri mieltä ja järki-ihmisenä valita sairaalan minimoidakseni kaikki vaarat, joita kuvittelen kotisynnytyksen aiheuttavan. Kotisynnytyksen valitsisin ainakin helpommin siinä tapauksessa esimerkiksi, jos asuisimme lähellä jotain isoa sairaalaa. Ja moni ei varmaan pidä ajatuksistani ajatellen, että "eipä ole tuokaan tyttö synnyttänyt ja tiedä kuinka hirveää se on." En puolusta mitään ajattelua, mutta halusin vain pohtia eri vaihtoehtoja nyt kun meillä siihen on lainkin mukaan mahdollisuus...

Kommentoikaa asiaa mielellään, vaikka tästä varmasti on jo monessa aikaisemmassa blogissa keskusteltu. Minulle tämä asia ei aiemmin ole ollut edes tätä lähempänä...

Kp10

Tänään oli elämäni toisen ovulaatiotestin aika. Viiva oli edelleen siellä, mutta todella hailakkaana, kuten eilenkin. Joten jatkamme harjoituksia huomenna! Toisaalta en odota (mahdollista) ovulaatiota vielä tapahtuvaksi, kuin vasta ehkä ensi viikolla. Silloin ainakin aiemmat laskelmani pitäisivät edes jota kuinkin paikkansa. Peukkuja saa pitää pystyssä, että mun kroppa ylipäätään pelaa!

Kp9 ja ensimmäinen ovulaatiotesti

Pitkään nukutun yön jälkeen on ensimmäisen ovulaatiotikun kastajaiset suoritettu!

Testi toimii ja odotetusti vielä ei ole arvot tarpeeksi koholla. Vahvan punaisen testiviivan vierelle ilmestyi selvä viiva, mutta liian hailakkana merkitäkseen mitään.

Vähän hassulta kyllä tuntui tuo testin tekeminen, kun aiemmin olen vain raskaustestejä tehnyt. Silti lopusta jopa pikkusen jännitti tulos, joka varmaan johtuu niistä aiemmista testaamisista, joissa pelissä on heti kättelyssä paljon. Nyt voi aina luottaa seuraaviin päiviin ja jopa viikkoihin. 

*Ja jos tulkintani olisi mennyt vikaan, niin ei hätää: eiliset kaverit varmasti vielä tallessa. ;)

Ovulaatiosta ja foolihaposta

Lisää pukkaa, että viimein päästäisiin tähän päivään. :D

Kuten aiemmasta päivityksestä käy ilmi niin meidän "projektissa" olen siirtynyt ovulaation laskemisesta testaukseen. Aiemmin en ole ainuttakaan ovulaatiotestiä tehnyt ja tästä kierrosta ajattelin kokeilla. Eihän sitä tiedä, vaikka en ovuloisi ollenkaan!

Olen nyt kp8 ja huomenna ajattelin aloittaa eli kp9. Joidenkin mielestä ehkä aikaisin ja joku varmaan alottaisi heti. Päädyin nyt vaan tuohon päivään. Minulla on käytössä 7 kappaletta tikkumallisia ovulaatiotestejä ja toiset 7 ClearBluen digitaalisia tikkuja. Näillä mennään eli aloitan halvemmilla ja jatkan/tarkistan digitaalisilla.

Jotenkin en surenut viime kuukautisia ollenkaan, koska minulla oli niin vahva tunne ettei natsannut. Siinä vaiheessa kyllä vähän meinas itku tulla, kun rakas kävi halaamassa ja pahoitteli kans ettei tällä kertaa lykästänyt. Toisaalta tuntuu jotenkin syylliseltä, että en pahoittanut mieltäni, vaikka ei se tarkoita ettenkö olisi raskautta odottanut. Sitä vaan yrittää malttaa mielensä, vaikka vaikeaa on.

Ovulaatiotestien lisäksi olen syönyt foolihappoa nyt kuukauden. Olen käyttänyt Tri Tolosen Foli-B Strongia. Siinähän on reilusti yli suositusten(400%) foolihappoa eli 800 μg. Mitä olette mieltä näistä foolihappo määristä/suosituksista ylipäätään?

Tervetuloa!

Heti näin aluksi tervetulotoivotukset kahdelle uudelle blogini lukijalle. Kiva, että olette löytäneet tänne! :) Ja toki tervetuloa heillekin, jotka (ehkä) vain poikkeatte täällä.

Olen jo hieman itsestäni kertonut, joten jospa viimein pääsisin itse asiaan. Eli meillä tosiaan ehkäisy on jätetty pois kesäkuussa tätä vuotta. Yritysurakkamme on mennyt varmasti monelle tutulla kaavalla: aluksi luulin ottavani rennosti asenteella "tulee, jos on tullakseen ilman stressiä", sitten aloin laskemaan ovulaatiopäiviä, kerkesin jo tehdä pari raskaustestiä, vaikka sen kummempia oireitakaan ei ole ollut ja nyt uusimpana on sitten ovulaatiotikut astuneet kuvaan. Ja tämä kaikki hössötys vain muutamassa hassussa kuukaudessa!

Kuten aiemmin mainitsin ei minulla ole ollut mitään sen kummempia oireita, joiden vuoksi pelkäisin esim. suoranaista lapsettomuutta. Tai no, en ainakaan tunne lapsettomuuden oireita, jos sellaisia on olemassa. Keväällä minulla oli kuitenkin, siis jo ennen tätä "projektia", ensimmäisen kerran oman muistini mukaan yhdynnänjälkeistä veristä vuotoa. Terveydenhoitaja epäili heti limakalvojen kuivuutta. Tämä vuoto loppui muutamassa tunnissa eli sen myötä, kun suurin osa spermasta oli poistunut (anteeksi näin tarkka kuvailu :D).

Uusin samanlainen vuoto tapahtui viime kierrossa (kovaa yritystä oli tietenkin ilmassa) ja päätin muuten vain mielenrauhani vuoksi otattaa klamydia ja tippuri kokeet, jotka todettiin puhtaiksi. Ei minulla sen suurempia syitä ollutkaan epäillä mitään sukupuolitautia, mutta onpa testattu. Papa-koe oli otettu keväisen havainnon jälkeen ja pari viikkoa sitten kävin lääkärillä näyttäytymässä. Hän totesi, että minulla on jotenkin tuo kohdunkaulan? tai joku sen alueen? reunat kääntyneet niin, että siellä on esillä nyt arempaa pintaa, joka tihkuu herkästi. Vakuutti, ettei vaikuta mihinkään ja on yleinen vaiva e-pillereitä syöneelle. Tässä vaiheessa toivoin, että nuita myrkkyjä en koskaan olisi syönytkään. Otti samalla vielä kuitenkin uuden papa-kokeen, jonka tuloksia vielä odotan.    

Ja vastaisuuden varalle: saatte vapaasti kommentoida, kysellä ja kertoa kaikkea, mitä mieleen tulee tai ihan vain heipat sanoa. :)

Vähän lisää minusta

Voisin vähän raottaa enemmän taustojani ja sitä missä mennään ja kuinka tähän kaikkeen on päädytty.

Minä olen siis 24-vuotias nainen, joka tällä hetkellä viimeistelee opintojaan ja asustelee työssäkäyvän aviomiehensä kanssa. Yhdessä olemme olleet reilut 7 vuotta, joista kohta kaksi vuotta naimisissa. Aikani kuluu opiskelujen lisäksi satunnaisia töitä tehden ja urheilemalla. Olenkin aivan normaalivartaloinen ja -kuntoinen nainen.

Minä olen meistä ollut se, joka jo hyvin varhaisessa vaiheessa halusi naimisiin ja lapsia. Miehelläni siihen ajatukseen on mennyt hiukan kauemmin. Vuosia otin perheenperustamisasiat aika ajoin esille ja lopulta mieheni kosi minua. Lapsia olen siis aina halunnut ja mieheni tiesi tämän, kuten senkin, että naimisissa haluan olla ennen kuin lapsia aletaan suunnittelemaankaan. Minulla oli jo pidempi kausi opintojen(kin) takia, että en puhunut lapsienteosta mitään, kunnes mieheni yllättäen otti asian itse esille. Siinä vaiheessa oli minun vuoroni ruveta miettimään asiaa vakavammin :), kunnes juhannuksen jälkeen lopetin e-pillereiden syömisen. Näin tehtiin, koska halusin syödä jo hankitut pillerit loppuun.

Seuraavassa päivityksessä taidan kertoa, miten olemme suhtautuneet ja toimineet näiden yrityskuukausien aikana... 

Esittely

Hei vaan kaikille!

Päätin viimein, että alan pitämään tätä blogia. Saapa nähdä, miten pärjään täällä tekniikan ihmeellisessä maailmassa. Toivottavasti joku eksyy lukemaan sepostuksiani! :)

Aiheenani tulee olemaan yksinkertaisesti aatokset raskautumisesta. Tällä hetkellä mennään siinä, että juhannukselta ollaan ehkäisy jätetty pois ja vielä ei plussaa ole tullut.

Koska juhannuksesta on jo aikaa, niin päivitykseni tulevat olemaan aluksi vanhan kertausta eli sitä miten tähän päivään on päästy.

Tervetuloa seuraan ja seuraamaan!