tiistai 29. marraskuuta 2011

Jumppaa ja vuotoa

Olin eilen aerobicissä ja kesken kaiken tunsin, että jotain kosteaa vuoti pikkuhousuihin. Kävin sitten vessassa kesken jumpan ja vähän paperiin jäi sellaista ruskeaa vuotoa. Minähän heti ajattelin, että tämä oli nyt sitten tässä, että kiitos vaan. Jatkoin jumpan loppuun kevyesti liikkuen, koska mitään kipua ei tuntunut.

Tänään vuotoa on tullut vähemmän, mutta silti en halua panikoida. Tunnetan varmaan tosi kylmältä, mutta yritän olla ajattelematta, että tämä on keskenmeno tai jos näin on niin syy ei ole missään mitä olisin tehnyt. Luin netistä, että vuoto ilman kipua on hyvinkin yleistä, erityisesti eka raskaudessa, mutta niin ovat yleisiä kyllä keskenmenotkin näillä viikoilla.

Neuvola on parin viikon päästä ja jospa siellä tulisi hyviä uutisia...

P.S Julmaksi tämän tekee sen, että samaisen jumpan alussa tunsin ensimmäistä kertaa mielestäni raskausoireen eli rinnat olivat arat, kun piti hölkätä. Tämä "onni" onneksi vietiin sitten pian pois toisenlaisilla oireilla... Nännit ovat kyllä vieläkin arat ja vähän turpeat.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Koulua, stressiä, vauvajuttuja, stressiä, joulua JA stressiä...

Kauhea kiire opintojen kanssa! Ennen joulua pitäisi vaikka ja mitä saada vielä aikaseksi, jotta valmistuminen olisi edes kevään korvalla näkyvissä. Sen kun saisi alta pois niin voisi mahaa kasvatella rauhassa. :) Höpöttelen yksin ollessani mahassani kasvavalle "möykylle" pahoitteluni äitinsä kaistapäisyydestä, vaikka tiedän, ettei se vielä mitään kuule. Pitäisi mun menoa ihan päättömänä, lapsi raukka. :)

Katsoin illalla BB:n ja menin muka sänkyyn nukkumista varten. Varmaan tunnin tai enemmänkin pyörin sängyssä ja mielessä pyöri koulujutut, lastentarvikkeet (sängyt ja rattaat, joita olin illalla selaillut), joulu, tuleva neuvolakäynti ja kaikki muu stressi.

Unessani möläytin vielä vahingossa zumbaohjaajalleni, että olen raskaana ja sitten mun sisko yht'äkkiä tuli siihen ja se kerto sillekin. Me kun ollaan päätetty, että kerrotaan perheelle ja ystäville samaan aikaan raskaudesta eli vasta joskus tammi/helmikuun puolella. Pelkään valveillakin koko ajan, että möläytän jollekin jotain, mikä paljastaa mut! :D

Ja kun tämä kelikin on näin pimeä!!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Markku Aro: Etsin kunnes löydän sun

Etsin kunnes löydän sun
En lopettaa voi kuitenkaan
Miten rauhaton oon yhä vain
Jotain multa puuttunee

Jotain mikä rauhoittaa
Mun sydämeni lyönnit vois
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan
Me jossain kohdataan

Etsin kunnes löydän sun
Ja tiedän toiveen täyttyvän
Ilman sua mitään mieltä ei ois
Kuljeskella yksinään

Yksin vielä huomiseen
Mä jaksan sillä löydän sun
Sinä myös ehkä etsien käyt
Kunnes tulee hetki tuo
Se kutsuu meitä luo

 
Etsin kunnes löydän sun
En lopettaa voi kuitenkaan
Miten rauhaton oon yhä vain
Jotain multa puuttunee
 
Jotain mikä rauhoittaa
Mun sydämeni lyönnit vois
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan
Me jossain kohdataan


Etsin kunnes löydän sun
Ja tiedän toiveen täyttyvän
Ilman sua mitään mieltä ei ois
Kuljeskella yksinään

Yksin vielä huomiseen
Mä jaksan sillä löydän sun
Sinä myös ehkä etsien käyt
Kunnes tulee hetki tuo
Se kutsuu meitä luo
 
mm-mm-mm-mm-mm-mm-mmm
mm-mm-mm-mm-mm-mm-mmm


Etsin kunnes löydän sun
Sä merkityksen mulle luot
Olet syy miksi luovuta en
Vaikka joskus tuntuu niin

Sinuun tahdon uskoa
Ja etsin kunnes löydän sun
Kuten aamuisin päivä ja yö
Suutelevat toisiaan

Eka neuvola varattu

No niin, nyt olis sitten maanantaille 12.12 varattu ensimmäinen neuvolakerta!

Kylläpä muuten rupes aivan kauheasti jännittämään ja hermostuttamaan tuon puhelun jälkeen! Enkä edes tiedä miksi, kädet tärisee vieläkin. Kai se on tätä kun kaikki on niin uutta... ja pikku hiljaa todellista.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Vannon (digitaalisten)ovulaatiotestien nimeen!

Nyt kun uskallan jo varovaisesti ajatella olevani raskaana niin täytyy sanoa, että tästä päivästä lähtien tulen käyttämään aina ovulaatiotestejä, kun ajatuksena on raskautuminen! Piste! Ja suosittelen kaikille aloitteleville myös digitaalisia aluksi.

Itselläni tämä raskautuminen, kun onnistui heti, kun eka kerran elämässäni kokeilin noita kyseisiä testejä. Mikään itsestään selvyyshän testin perusteella onnistuminen ei ole, mutta koen, että minun olisi aikapäiviä sitten pitänyt edes kokeilla testejä. Taitaa digitaaliset olla minun tapani, kun olen niin tuntovammanen(en osaa mitään merkkejä havainnoida) ja kierosilmäinen(viivat on aina yhtä epäselvästi tulkittavia). ClearBluen testit ovat kalliita, mutta minulla menee hermot noiden viivojen tuijottamiseen, joten hermoni pysyvät paremmin kasassa eikä tulkinnan varaa jää paljoa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Reissu tehty!

Eilinen shoppailureissu vei kyllä kaikki mehut ja aamulla tuli näin ollen nukuttua pitkään. Olen innokas jouluihminen, mutta houkuttelin miestäni ajatukseen, että ensi vuonna ei osteta kenellekään muille joululahjoja kuin toisillemme. Tämä sen vuoksi, että meillä on aika hirveän vaikea ostaa sukulaisille lahjoja ja se ei kyllä tuo joulumieltä. Sukulaisiin ei lukeudu edes yhtään lasta vaan aikuisten kesken lahjoja auotaan! Minulle riittää hyvät ruoat ja joulunlaittaminen. Ajattelin, että ilmoittaisimme hyvissä ajoin, että ensi vuonna emme lahjoja osta emmekä niitä muilta odotakaan. Jos lapsia joskus saamme niin heille voivat sitten ostaa lahjoja tai jotain sellaista yhteistä hyödyllistä meidän perheelle, jos välttämättä haluavat.

Aamulla tein raskaustestin, kun pari päivää on vatsassa tuntunut samanlaista pientä kipuilua kuin aina ennen menkkoja. Sain aivan tosi haalean viivan(juuri ja juuri havaitsee), mutta miehenikin sen siitä näki. Voisiko olla, että se siitä vielä vahvistuu? Eilen pikkuhousunsuojassa oli aivan vähän jotain muutakin kuin väritöntä limaa, mutta ei selvästi ruskeaa tai punaista ja tänään ei vielä sitäkään. Paperiin pyyhkiessä ei jää mitään. Toivo elää siis vielä, kun tänään on kp32 ja pisimmillään on mennyt 33 päivään kierto tähän mennessä...

maanantai 14. marraskuuta 2011

Voihan kituviikko!

Tänään elän kp27 ja mietteet ovat sen mukaiset. Olen todistetun ovulaation jälkeen ollut muutaman päivän aivan levollisin mielin ja positiivinen, mutta pari viime päivää ei ole oikein sujuneet. Iltaisin iskee hirveä ahdistus eikä uni meinaa tulla, kun mietin omaa saamattomuuttani. En ole opintojen eteen saanut tikkua ristiin pariin viikkoon ja vauvahaaveet saavat yliotteen. Olo on ollut masentunut ja mitään sanomaton ja huomaan välillä vain tuijottavani teeveestä jotain ostoskanavaa yöpaidassa puolille päivin. Mieskin huomaa ärsyttävän hyvin tilanteet, kun olen huonolla tuulella ja minua se ei kyllä helpota ollenkaan. Hän yrittää olla kannustava, mutta minua se vain ahditaa lisää. :( Siitäkin muuten tulee vain lisää paha mieli, kun ei osaa ottaa lohdutuksia vastaan! Kyllä on näin vaikea ihminen.

Viimeinen niitti oli pari iltaa sitten törmäämiseni vanhaan tuttavaan, jonka kanssa emme ole enää minkäänlaisissa väleissä. Ja kuinka ollakaan! tällä kyseisellä henkilöllä oli aivan selvä iso vauvamaha. En pidä häntä kovin äidillisenä naisena, mutta toruin heti itseäni näistä ajatuksista. Olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan käytöstäni niin, että en saa olla kateellinen toisille ja vielä suuremmin minulla ei ole minkäänlaista oikeutusta arvostella sitä, että tuleeko hänestä hyvä äiti vai ei. Oma onnistumisenikin elämässä kun on hyvin kyseenalaisella pohjalla.

Olemme mieheni kanssa lähdössä loppuviikosta jouluostosreissulle ja hoitamaan samalla muita asioita hieman kauemmas omalta paikkakunnalta. Saatetaan olla yksi yö pois kotoakin. Menkat ovat alkaneet keskimäärin kp30, joten voitte vain kuvitella, että mieliala ei ole kovin korkealla shoppailureissua ajatellen. Minulla on se niin varma tunne päällä, että TIEDÄN etten ole taaskaan raskaana. Olo on aivan normaali ja nyt ärsyttää se, että en tunne enää edes lähestyviä menkkoja. E-pillerit veivät mennessään minulla kuukautiskivut ja nyt haluaisin ne takaisin, jotta voisin pari päivää ennen niitä varmistua eikä tarvitsisi roikkua aina niissä viimeisissä toivonrippeissä tehden raskaustestiä, kun menkat sitten yleensä alkavat vielä samana päivänä. Ihminen on niin hyvä uskottelemaan itselleen kaikenlaista!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Ei voi olla totta!

Sain tänään hymynaaman CB:n digitaaliseen! <3

Tiedän, että tämä on vasta alkusoittoa, mutta tuntuu niin hyvältä, että jotain positiiviseksi luokiteltavaa tapahtuu. En aio tänä päivänä murehtia, mitä kaikkea vielä tarvitaan siihen, että raskaustesti näyttäisi plussaa. Aion nauttia tästä fiiliksestä täysillä, sillä tämähän on elämäni ensimmäinen hymynaama. Itse kun en tunnista ns. ovulaatiokipuja ja limat ei kerro mulle mitään. Odotan miestä kotiin muutaman tunnin päästä ja sitten hommiin! Tätä se minun uneni siis tiesi. ;)

P.S Viimeinen tikku jää odottamaan mahdollisesti seuraavaa kiertoa. Tiukille meni!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Epätoivo

Epätoivo alkaa pikku hiljaa hiipimään mieleeni. Tänään on kp20 ja ovulaatiotestejä on vielä ylihuomiseen asti. Tämä tyttö ei ilmeisesti ovuloi! Voipi olla, että kun vuoden ajan olen mietiskellyt pienessä mielessäni, mikä minussa on vikana niin sitten ehkä saan siihen selvyyden. Aika pitkä aika muuten vuosi näin eteenpäin ajateltuna! Puhumattakaan sitä rumbaa, mikä siitä sitten alkaa, jos joutuu aloittamaan jotain hoitoja. Toisaalta tässä kuussa meillä tulee jo viides kuukausi yrittämistä eli eihän siihen jää kuin reipas puoli vuotta enää! Wuhuu!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kp12-15

Nyt ollaan kuumeesta selvitty ja muutenkin flunssa alkaa taittumaan. Tänään oli viimeinen halvempi ovulaatiotikku käytössä eli huomenna pääsen testaamaan noita ClearBluen digitaalisia. Ja kaikkina alkuviikon päivinä on ollut hyvin haaleaa viivaa eli tuskin vielä ovulaatioita. Alkaa kyllä epäilyttämään koko ovulaatiokin pikku hiljaa.

Papa-kokeen tuloksetkaan eivät olleet vielä saapueet, vaikka kahdessa viikossa lupasivat. Täytyy vaan loppuviikosta soittaa uudelleen...

Ilta-lehti muuten etsii näköjään lapsettomuustarinoita:
Ilta-lehti kerää lapsettomuustarinoita