lauantai 28. heinäkuuta 2012

Maanantaina käynnistykseen

Kävimme viikolla äitiyspolilla, jossa lääkärin (tai itse asiassa kahden lääkärin yhteispäätös) tuomio oli se, että synnytys käynnistetään maanantaina.

Raskausmyrkytyksen oireina olleet verenpaine sekä munuais- ja maksa-arvot virtsan proteiineineen ovat pysyneet kohtuullisina eikä mitään sen hälyyttävämpää näiden kahden viikon aikana ole tapahtunut, mutta kaiken varalta lääkäri haluaa, että synnytys käynnistetään.

VAROITUS: Tästä eteenpäin alkaa tilitys!

Eniten minua masentaa tässä tilanteessa se, että arvasin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan sekä se, että mitään äkillistä muutosta huonompaan ei ole tapahtunut, vaikka koko ajan sillä ollaan peloteltu, mutta tähän nyt kuitenkin päädyttiin näin lähellä laskettua aikaa, joka on siis tiistaina.

Ymmärrän lääkärien päätöksen(ja alistun siihen molempien terveyden vuoksi), mutta suututtaa, että minulle, joka vihaan muutenkin tätä nykypäivän medikalisoitunutta synnytyskulttuuria, piti käydä näin. Lääkäri jopa sanoi minulle, että monet tulevat oikein pyytämään synnytyksen käynnistystä eli hänen mielestään minun olisi varmaan pitänyt olla jotenkin iloinen tästä tilanteesa?! Mieheni mielestä lääkäri tarkoitti kuitenkin vain sitä, että minun asenteeni oli vain lääkärin mielestä poikkeava siitä mitä hän on saanut kuulla eli että lääkäri piti minun asennettani hyvänä.

Itku kurkussa tai siis naama punaisena olen itkenut parina päivänä sitä, että mitä tulee tapahtumaan ja paskuuttani eli sitä etten pysty suoriutumaan tilanteesta omin avuin. Tuolla äitiyspolireissulla kukaan ei valaissut minulle, että mitä oikeasti maanantaina tulee tapahtumaan. Sanottiin vaan, että tulette sitten siihen aikaan paikalle ja piste. Onneksi tai ehkä epäonneksi netistä löytyy kyllä, mitä ihanuuttaa käynnistetty synnytys on. Toisin sanoen olen täysin kaiken maailman mömmöjen armoilla ja hirveissä piuhoissa ja seurannassa, joku sorkkii koko ajan alapäätäni ja siis normaalia synnytystä enemmän kaikkeen puututaan, koska elimistön omat keinot esim. lievittää kipua eivät oikeastaan toimi sen jälkeen kun asioihin puututaan.

Eniten epäilyttää se, että tuolla alhaalla ei ole vielä hirveästi tapahtunut mitään mikä viittaisi synnytyksen olevan lähelläkään eli paikat joudutaan ensiksi saamaan auki ja sitten varmaan vielä tekaista supistukset kaupan päälle. Jokainen voi ihan maalaisjärjellä ajatella, että se ei voi olla kivaa. Mutta eipä minulla ole synnytyskivuista aiempaa kokemusta, mutta ei varmasti jää kovin mukavat muistot tästä ekasta synnytyksestä. Neuvolassa terveydenhoitaja huomasi ilmeisesti asenteeni ja yritti rauhoitella minua sillä, että toivoo synnytyksen menevän kuitenkin kivasti, että imetys ei kärsi, jos olen huonolla mielellä synnytyksen jälkeen.

Ennen tätä kaikkea roskaa esitietolomakkeessa kyseltiin toiveita synnytykseen liittyen ja laitoin siihen, että haluan ainakin yrittää luonnollista synnytystä, mutta nyt en uskalla edes toivoa pystyväni kestämään niitä keinotekoisia rajuja supistuksia sun muuta inhaa, mitä ne saavat aikaan mömmöillään. Saavat luvan kyllä pumpata samalla sellaiset kivunlievitykset, kun kerta alkavatkin kiusaamaan. Tässä tilanteessa heitän pallon heille!

Seuraava tavoitteeni onkin sitten vain yrittää pysyä hengissä, kun olen näin paha ihminen ja mennyt toivomaan jotain niin suurta ja ihmeellistä kuin normaali synnytys.

Olo on vähän sellainen kuin olisi menossa ottamaan kidutusta vapaaehtoisesti...

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Äitiyspolikäynti nro 2

Käytiin tarkastuksessa sen osastojakson jälkeen.

Tällä kertaa lääkäri oli fiksumpi ja selitti jopa mitä teki ja näki. Verenpaine oli vähän koholla, mutta meni jännityksen piikkiin, kun alapaine laski jo toisella mittauksella selvästi.

Vauvan sydänäänet olivat jälleen hyvät ja vaihtelevat, virtaus normaali, vauva raivotarjonnassa, lapsivettä hyvin ja lantiossa oli tunnustellen hyvin tilaa; varsinkin alaspäin kohti häntäluuta. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt ja kohdunkaulan tilanne sama kuin viimeksi(lyhentynyt ja pehmeä).

Proteiinit oli koholla ja tänään pitäisi saada eilen otettujen verikokeiden tulokset. Toivottavasti niissä ei ole mitään erityistä, koska en haluaisi, että synnytys joudutaan käynnistämään. Ensi viikolle varattiin taas äitiyspolikäynti.

Onneksi ei tarvinnut jäädä osastolle tällä kertaa!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kysymys teille kaikille: mielipidettä halutaan!

Tilanne: Ystäväni on synnyttänyt alle 12 tuntia sitten ja isovanhemmat ovat jo matkalla katsomaan lasta. Nämä isovanhemmat voivat töiden puolesta lähteä koska vain katsomaan lasta, ihan oikeasti pääsisivät lähtemään paikalle koska vain. Matkaa isovanhemmille kertyy reilut reilusti yli 200km katsomaan vauvaa. Vauva on pariskunnan ensimmäinen (isovanhemmilla aikaisempia isompia lastenlapsia).

Haluaisitteko omat vanhempanne ja/tai appivanhempanne katsomaan vastasyntynyttä vauvaa heti noin vuorokauden sisään synnytyksestä?

Varmasti osa haluaa, varsinkin jos synnytys mennyt ilman suurempia ongelmia, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta.

Itse en haluaisi omia tai miehen vanhempia sairaalaan ollenkaan. Mielestäni he ehtivät näkemään lapsen sen parin kolmen päivän päästä sitten kun kotiudutaan. Meillä molempien vanhemmat siis asuvat niin lähellä, että voivat tulla milloin vain kotiin katsomaan. Tuo aika pitäisi mielestäni pyhittää ja rauhoittaa vanhemmille, jotka tutustuvat uuteen tulokkaaseen.

En tiedä mitä ystäväni on mieltä appivanhempien saapumisesta näin pian paikalle, koska olen antanut ystävälle rauhan ja tietoni(ilmoittanut laitokselle lähdöstä, vauvan syntymästä jne.) perustuvat siihen, mitä hän on itse tekstaillut. Appivanhempien matkaan lähdöstä tiedän kiertotietä, yhteisen tuttavan kautta.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kotona!

Pääsin tänään päivällä onneksi kotiin!

Verikokeen arvot olivat pysyneet tasaisina, joten lääkäri laittoi kotiin kokeilemaan, että miten sujuu. Jos jotain ilmenee kotona, esim. päänsärkyä tai näköhäiriöitä, joudun varmaan viivana takaisin osastolle. Heti pitää nimittäin ilmoittaa asiasta. Verenpainelääkkeiden syömistä nyt sitten jatkan...

Lääkäri kyllä arveli, että todennäköisesti joudun vielä takaisin pötköttelemään, mutta nyt pitää vaan jatkaa makoilua kotona ja seurata itse aamupissasta proteiinia. Ensi viikolla menen sitten kuitenkin äitiyspolilla käymään ja alkuviikosta neuvolassa.

Ihana, että jos edes pari päivää saisi olla kotona! Vaikka ei minua haittaisi, vaikka tuo pikkuinen jo kohta syntyisi.... :)

Maanantaina äitiyspolilla muuten sanoivat, että vauva painaa tällä hetkellä vähän alle 2700grammaa ja tämän kokoisen lapsen pitäisi minusta mahtua syntymään. Eli ei tuo kovin tarkkaan katsonut sitä asiaa, mitä alunperin mentiin selvittämään, mutta kuten yksi hoitajista minulle sanoi osastolla, niin kyllä sen sitten synnytyksessä pian huomaa mahtuuko lapsi tulemaan vai ei.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Terveisiä täältä osastolta!

Terveisiä täältä osastolta rakkaat lukjani!

Ehei, vauva ei ole vielä syntynyt, mutta osastolla kuitenkin olen.

Meidän eilinen äitiyspolikäynti päättyi siihen, että minut otettiin suoraan osastolle sisään. Kyllä, raskausmyrkytys epäily tai onko tämä nyt mikään epäily enään, kun kohta toinen yö alkaa täällä.

Verenpaineet oli polikäynnillä koholla ja virtsassa oli proteiini yhdellä plussalla. Otettiin lisäksi verikoe, jossa uraatti koholla. Tänä aamuna verenpaine oli hyvä(aloittivat eilen verenpainelääkityksen), mutta uraatti oli noussut vielä lisää. Proteiini pysynyt suunnilleen samassa ja päivällä päättivät, ettei sitä enää tarvitse seurata tällä erää. Huomenna uusi verikoe heti aamusta, että näkee tuon uraatti arvon. Verenpaineet taas illalla olleet (siinä 148/91) koholla...

Vauvalla ollut kaikki hyvin noiden sykekäyrien mukaan, mitä ovat päivittäin pari ajaneet.

Itseäni harmittaa niin vietävästi(ja kyllä, myönnän, olen täällä itkenyt) se, että joudun olemaan täällä sairaalassa yksin, siis ilman miestäni. Me kun ollaan lähes aina yhdessä ja nyt mies "joutuu kulkemaan" tätä reilun tunnin ajomatkaa päivittäin (aiheuttaa minulle syyllisyyttä ja murhetta)... Mutta enpä minä tälle tilanteelle mitään voi, eikä miehenikään pidä tätä mitenkään pahana, vaikka raukalla on kesäloma meneillään....

En ole mitenkään yllättynyt, vaikka toki se eilen tuli yllätyksenä, että minut tänne "kaappasivat" varoituksetta. Tämä on tätä minun aivan uskomattoman huonoa tuuria.

Epäilen, että makuuttavat minua täällä viikon ja joutuvat lopulta kuitenkin synnytyksen käynnistämään (sehän on lopulta ainut "parannus" raskausmyrkytykseen).