Maanantaina käynnistykseen

Kävimme viikolla äitiyspolilla, jossa lääkärin (tai itse asiassa kahden lääkärin yhteispäätös) tuomio oli se, että synnytys käynnistetään maanantaina.

Raskausmyrkytyksen oireina olleet verenpaine sekä munuais- ja maksa-arvot virtsan proteiineineen ovat pysyneet kohtuullisina eikä mitään sen hälyyttävämpää näiden kahden viikon aikana ole tapahtunut, mutta kaiken varalta lääkäri haluaa, että synnytys käynnistetään.

VAROITUS: Tästä eteenpäin alkaa tilitys!

Eniten minua masentaa tässä tilanteessa se, että arvasin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan sekä se, että mitään äkillistä muutosta huonompaan ei ole tapahtunut, vaikka koko ajan sillä ollaan peloteltu, mutta tähän nyt kuitenkin päädyttiin näin lähellä laskettua aikaa, joka on siis tiistaina.

Ymmärrän lääkärien päätöksen(ja alistun siihen molempien terveyden vuoksi), mutta suututtaa, että minulle, joka vihaan muutenkin tätä nykypäivän medikalisoitunutta synnytyskulttuuria, piti käydä näin. Lääkäri jopa sanoi minulle, että monet tulevat oikein pyytämään synnytyksen käynnistystä eli hänen mielestään minun olisi varmaan pitänyt olla jotenkin iloinen tästä tilanteesa?! Mieheni mielestä lääkäri tarkoitti kuitenkin vain sitä, että minun asenteeni oli vain lääkärin mielestä poikkeava siitä mitä hän on saanut kuulla eli että lääkäri piti minun asennettani hyvänä.

Itku kurkussa tai siis naama punaisena olen itkenut parina päivänä sitä, että mitä tulee tapahtumaan ja paskuuttani eli sitä etten pysty suoriutumaan tilanteesta omin avuin. Tuolla äitiyspolireissulla kukaan ei valaissut minulle, että mitä oikeasti maanantaina tulee tapahtumaan. Sanottiin vaan, että tulette sitten siihen aikaan paikalle ja piste. Onneksi tai ehkä epäonneksi netistä löytyy kyllä, mitä ihanuuttaa käynnistetty synnytys on. Toisin sanoen olen täysin kaiken maailman mömmöjen armoilla ja hirveissä piuhoissa ja seurannassa, joku sorkkii koko ajan alapäätäni ja siis normaalia synnytystä enemmän kaikkeen puututaan, koska elimistön omat keinot esim. lievittää kipua eivät oikeastaan toimi sen jälkeen kun asioihin puututaan.

Eniten epäilyttää se, että tuolla alhaalla ei ole vielä hirveästi tapahtunut mitään mikä viittaisi synnytyksen olevan lähelläkään eli paikat joudutaan ensiksi saamaan auki ja sitten varmaan vielä tekaista supistukset kaupan päälle. Jokainen voi ihan maalaisjärjellä ajatella, että se ei voi olla kivaa. Mutta eipä minulla ole synnytyskivuista aiempaa kokemusta, mutta ei varmasti jää kovin mukavat muistot tästä ekasta synnytyksestä. Neuvolassa terveydenhoitaja huomasi ilmeisesti asenteeni ja yritti rauhoitella minua sillä, että toivoo synnytyksen menevän kuitenkin kivasti, että imetys ei kärsi, jos olen huonolla mielellä synnytyksen jälkeen.

Ennen tätä kaikkea roskaa esitietolomakkeessa kyseltiin toiveita synnytykseen liittyen ja laitoin siihen, että haluan ainakin yrittää luonnollista synnytystä, mutta nyt en uskalla edes toivoa pystyväni kestämään niitä keinotekoisia rajuja supistuksia sun muuta inhaa, mitä ne saavat aikaan mömmöillään. Saavat luvan kyllä pumpata samalla sellaiset kivunlievitykset, kun kerta alkavatkin kiusaamaan. Tässä tilanteessa heitän pallon heille!

Seuraava tavoitteeni onkin sitten vain yrittää pysyä hengissä, kun olen näin paha ihminen ja mennyt toivomaan jotain niin suurta ja ihmeellistä kuin normaali synnytys.

Olo on vähän sellainen kuin olisi menossa ottamaan kidutusta vapaaehtoisesti...