perjantai 28. lokakuuta 2011

Kotisynnytys

Eilen eksyin tutkimaan Suomen mahdollisuuksia kotisynnytykseen. Eli mitä kaikkea siihen oikeastaan liittyy ja onko sellainen edes mahdollista. Päädyin etsimään tietoja, koska törmäsin aiemmin jonkun iltapäivälehden uutiseen, jossa kanadalainen (muun muassa kätilö) Nancy Salgueiro näytti livenä kotisynnytyksensä.

Kaikkein yllättävintä minulle oli, että meillä täällä Suomen hyvinvointivaltiossa on ollut sellainen laki, että vasta lakimuutoksen kautta nykyään saa (yhdessä lääkärin kanssa) valita synnytyspaikkansa. Tämä siis on ilmeisesti tarkoittanut, että esim. (suunniteltu)kotisynnytys on ollut kiellettyä!? Tällaiset kiellot jotenkin saavat aina niskavillani koholle. Onko synnyttäminen nyt sitten tuhansien vuosien saatossa muuttunut täysin luonnottomaksi tapahtumaksi, joka pitää hoitaa täysin steriilissä ympäristössä kaiken maailman myrkkyjä apuna käyttäen (näin kärjistetysti)? Totta kai tässäkin ajatellaan, että on turvallista synnyttää sairaalassa, en väheksy sitä ollenkaan, että turvallisuudesta huolehditaan!

Itsekin olen AINA pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että kun synnytys alkaa niin pikku hiljaa siirrytään sairaalaa kohti. Näinhän varmasti kuka vaan kaduntallaaja koko prosessin kuvailisi. Toisaalta synnytysohjelmia katsoneena olen myös jollain hassulla tavalla aina takaraivossani kammoksunut ja vierastanut, oudoksunut sitä, että se koko tilanne sairaalassa on niin jotenkin kliininen, sellainen operaation tai jonkun muun sellaisen asian hoitamista, joka ei mielestäni liity synnyttämisen luonnollisuuteen. Raskaus kun ei ole vaiva, eikä sitä mennä hoitamaan kuten jotain sairautta pois. En tällä todellakaan tarkoita, että sairaalassa synnyttävät olisivat huonoja tai että kokemus synnyttämisestä sairaalassa olisi AINA tällainen epämukava ja kylmä, mutta itse aloin asiaa ajattelemaan uudella tavalla, erilaisista näkökulmista, mikä on aina välillä ihan tervettä/tervetullutta. Hienoja sairaaloita, kuten Tammisaari, suljetaan ja yksiköitä isonnetaan ja synnytysmatkoja näin ollen pidennetään. Tämä on mielestäni se huolestuttavin seikka!

Voihan olla, että jos joskus edes pääsen sellaiseen tilanteeseen, että synnytystä pitäisi ajatella niin voin aivan varmasti olla täysin eri mieltä ja järki-ihmisenä valita sairaalan minimoidakseni kaikki vaarat, joita kuvittelen kotisynnytyksen aiheuttavan. Kotisynnytyksen valitsisin ainakin helpommin siinä tapauksessa esimerkiksi, jos asuisimme lähellä jotain isoa sairaalaa. Ja moni ei varmaan pidä ajatuksistani ajatellen, että "eipä ole tuokaan tyttö synnyttänyt ja tiedä kuinka hirveää se on." En puolusta mitään ajattelua, mutta halusin vain pohtia eri vaihtoehtoja nyt kun meillä siihen on lainkin mukaan mahdollisuus...


Kommentoikaa asiaa mielellään, vaikka tästä varmasti on jo monessa aikaisemmassa blogissa keskusteltu. Minulle tämä asia ei aiemmin ole ollut edes tätä lähempänä...

1 kommentti:

  1. En ole kauheasti perehtynyt aiheeseen (vielä), mutta jo useamman vuoden ajan miettinyt ihan jo pelkästään synnytysasentoa. Olen ymmärtänyt (kokemusta nolla), että on kaikista "normaaleinta" päkistää sitä muksua ulos sellaisessa puoli-istuvassa asennossa, jossa kätilöllä on parhaat näköalat. Käsittääkseni se on kuitenkin kaukana luonnollisesta asennosta, joka olisi ehkä synnyttäjän fiiliksen mukaan lähinnä konttaus- tai joku muu "kykkimisasento". Harmi, etten nyt tähän hätään löydä erään puolitutun blogia, jossa hän mielestäni kertoi omia kokemuksiaan tuollaisesta luonnollisemmasta synnytysasennosta ja luulenpa, että hän sen ansiosta jätti lääkkeellisen kivunlievityksenkin melkoisen vähälle ellei kokonaan pois.

    Itseäni siis kiinnostaisi kauheasti nuo luonnollisemmat synnytysasennot ja mahdollisesti kotisynnytyskin, mutta todellisuudessa pelkään sitä kipua ja tilannetta jo nyt etukäteen sen verran, etten tiedä kykenenkö sitten tositilanteessa muuta kuin siihen mitä käsketään :)

    VastaaPoista