Tilanne: Ystäväni on synnyttänyt alle 12 tuntia sitten ja isovanhemmat ovat jo matkalla katsomaan lasta. Nämä isovanhemmat voivat töiden puolesta lähteä koska vain katsomaan lasta, ihan oikeasti pääsisivät lähtemään paikalle koska vain. Matkaa isovanhemmille kertyy reilut reilusti yli 200km katsomaan vauvaa. Vauva on pariskunnan ensimmäinen (isovanhemmilla aikaisempia isompia lastenlapsia).
Haluaisitteko omat vanhempanne ja/tai appivanhempanne katsomaan vastasyntynyttä vauvaa heti noin vuorokauden sisään synnytyksestä?
Varmasti osa haluaa, varsinkin jos synnytys mennyt ilman suurempia ongelmia, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta.
Itse en haluaisi omia tai miehen vanhempia sairaalaan ollenkaan. Mielestäni he ehtivät näkemään lapsen sen parin kolmen päivän päästä sitten kun kotiudutaan. Meillä molempien vanhemmat siis asuvat niin lähellä, että voivat tulla milloin vain kotiin katsomaan. Tuo aika pitäisi mielestäni pyhittää ja rauhoittaa vanhemmille, jotka tutustuvat uuteen tulokkaaseen.
En tiedä mitä ystäväni on mieltä appivanhempien saapumisesta näin pian paikalle, koska olen antanut ystävälle rauhan ja tietoni(ilmoittanut laitokselle lähdöstä, vauvan syntymästä jne.) perustuvat siihen, mitä hän on itse tekstaillut. Appivanhempien matkaan lähdöstä tiedän kiertotietä, yhteisen tuttavan kautta.
torstai 19. heinäkuuta 2012
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Kotona!
Pääsin tänään päivällä onneksi kotiin!
Verikokeen arvot olivat pysyneet tasaisina, joten lääkäri laittoi kotiin kokeilemaan, että miten sujuu. Jos jotain ilmenee kotona, esim. päänsärkyä tai näköhäiriöitä, joudun varmaan viivana takaisin osastolle. Heti pitää nimittäin ilmoittaa asiasta. Verenpainelääkkeiden syömistä nyt sitten jatkan...
Lääkäri kyllä arveli, että todennäköisesti joudun vielä takaisin pötköttelemään, mutta nyt pitää vaan jatkaa makoilua kotona ja seurata itse aamupissasta proteiinia. Ensi viikolla menen sitten kuitenkin äitiyspolilla käymään ja alkuviikosta neuvolassa.
Ihana, että jos edes pari päivää saisi olla kotona! Vaikka ei minua haittaisi, vaikka tuo pikkuinen jo kohta syntyisi.... :)
Maanantaina äitiyspolilla muuten sanoivat, että vauva painaa tällä hetkellä vähän alle 2700grammaa ja tämän kokoisen lapsen pitäisi minusta mahtua syntymään. Eli ei tuo kovin tarkkaan katsonut sitä asiaa, mitä alunperin mentiin selvittämään, mutta kuten yksi hoitajista minulle sanoi osastolla, niin kyllä sen sitten synnytyksessä pian huomaa mahtuuko lapsi tulemaan vai ei.
Verikokeen arvot olivat pysyneet tasaisina, joten lääkäri laittoi kotiin kokeilemaan, että miten sujuu. Jos jotain ilmenee kotona, esim. päänsärkyä tai näköhäiriöitä, joudun varmaan viivana takaisin osastolle. Heti pitää nimittäin ilmoittaa asiasta. Verenpainelääkkeiden syömistä nyt sitten jatkan...
Lääkäri kyllä arveli, että todennäköisesti joudun vielä takaisin pötköttelemään, mutta nyt pitää vaan jatkaa makoilua kotona ja seurata itse aamupissasta proteiinia. Ensi viikolla menen sitten kuitenkin äitiyspolilla käymään ja alkuviikosta neuvolassa.
Ihana, että jos edes pari päivää saisi olla kotona! Vaikka ei minua haittaisi, vaikka tuo pikkuinen jo kohta syntyisi.... :)
Maanantaina äitiyspolilla muuten sanoivat, että vauva painaa tällä hetkellä vähän alle 2700grammaa ja tämän kokoisen lapsen pitäisi minusta mahtua syntymään. Eli ei tuo kovin tarkkaan katsonut sitä asiaa, mitä alunperin mentiin selvittämään, mutta kuten yksi hoitajista minulle sanoi osastolla, niin kyllä sen sitten synnytyksessä pian huomaa mahtuuko lapsi tulemaan vai ei.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Terveisiä täältä osastolta!
Terveisiä täältä osastolta rakkaat lukjani!
Ehei, vauva ei ole vielä syntynyt, mutta osastolla kuitenkin olen.
Meidän eilinen äitiyspolikäynti päättyi siihen, että minut otettiin suoraan osastolle sisään. Kyllä, raskausmyrkytys epäily tai onko tämä nyt mikään epäily enään, kun kohta toinen yö alkaa täällä.
Verenpaineet oli polikäynnillä koholla ja virtsassa oli proteiini yhdellä plussalla. Otettiin lisäksi verikoe, jossa uraatti koholla. Tänä aamuna verenpaine oli hyvä(aloittivat eilen verenpainelääkityksen), mutta uraatti oli noussut vielä lisää. Proteiini pysynyt suunnilleen samassa ja päivällä päättivät, ettei sitä enää tarvitse seurata tällä erää. Huomenna uusi verikoe heti aamusta, että näkee tuon uraatti arvon. Verenpaineet taas illalla olleet (siinä 148/91) koholla...
Vauvalla ollut kaikki hyvin noiden sykekäyrien mukaan, mitä ovat päivittäin pari ajaneet.
Itseäni harmittaa niin vietävästi(ja kyllä, myönnän, olen täällä itkenyt) se, että joudun olemaan täällä sairaalassa yksin, siis ilman miestäni. Me kun ollaan lähes aina yhdessä ja nyt mies "joutuu kulkemaan" tätä reilun tunnin ajomatkaa päivittäin (aiheuttaa minulle syyllisyyttä ja murhetta)... Mutta enpä minä tälle tilanteelle mitään voi, eikä miehenikään pidä tätä mitenkään pahana, vaikka raukalla on kesäloma meneillään....
En ole mitenkään yllättynyt, vaikka toki se eilen tuli yllätyksenä, että minut tänne "kaappasivat" varoituksetta. Tämä on tätä minun aivan uskomattoman huonoa tuuria.
Epäilen, että makuuttavat minua täällä viikon ja joutuvat lopulta kuitenkin synnytyksen käynnistämään (sehän on lopulta ainut "parannus" raskausmyrkytykseen).
Ehei, vauva ei ole vielä syntynyt, mutta osastolla kuitenkin olen.
Meidän eilinen äitiyspolikäynti päättyi siihen, että minut otettiin suoraan osastolle sisään. Kyllä, raskausmyrkytys epäily tai onko tämä nyt mikään epäily enään, kun kohta toinen yö alkaa täällä.
Verenpaineet oli polikäynnillä koholla ja virtsassa oli proteiini yhdellä plussalla. Otettiin lisäksi verikoe, jossa uraatti koholla. Tänä aamuna verenpaine oli hyvä(aloittivat eilen verenpainelääkityksen), mutta uraatti oli noussut vielä lisää. Proteiini pysynyt suunnilleen samassa ja päivällä päättivät, ettei sitä enää tarvitse seurata tällä erää. Huomenna uusi verikoe heti aamusta, että näkee tuon uraatti arvon. Verenpaineet taas illalla olleet (siinä 148/91) koholla...
Vauvalla ollut kaikki hyvin noiden sykekäyrien mukaan, mitä ovat päivittäin pari ajaneet.
Itseäni harmittaa niin vietävästi(ja kyllä, myönnän, olen täällä itkenyt) se, että joudun olemaan täällä sairaalassa yksin, siis ilman miestäni. Me kun ollaan lähes aina yhdessä ja nyt mies "joutuu kulkemaan" tätä reilun tunnin ajomatkaa päivittäin (aiheuttaa minulle syyllisyyttä ja murhetta)... Mutta enpä minä tälle tilanteelle mitään voi, eikä miehenikään pidä tätä mitenkään pahana, vaikka raukalla on kesäloma meneillään....
En ole mitenkään yllättynyt, vaikka toki se eilen tuli yllätyksenä, että minut tänne "kaappasivat" varoituksetta. Tämä on tätä minun aivan uskomattoman huonoa tuuria.
Epäilen, että makuuttavat minua täällä viikon ja joutuvat lopulta kuitenkin synnytyksen käynnistämään (sehän on lopulta ainut "parannus" raskausmyrkytykseen).
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Valmisteluja
Ensimmäiset vauvan vaatteet pesty! Viikonloppuna pitäisi kasata pinnasänky ja hoitopöytälipasto(jonne saa vaatteet piiloon). Myös sairaalakassiin täytyy tehdä hankintoja ja pikaisesti!
9.7 olisi aika synnytystapa-arvioon ja toivotaan, että sinne asti päästään. Vauva on niin alhaalla, että itseäni jo vähän kauhistuttaa, kuinka käy.
Vauvan vaatteita ripustaessani kuivumaan tuntui välillä ihanalta ajatus, että kohta meillä on pikkuinen, mutta välillä taas nousee hirveä jännitys. Kaikki on niin uutta ja jotenkin tuntuu, että ei ole osannut valmistautua asiaan. Vaikka aika puskista tämän täytyy kaikille ensikertalaisille tulla...
9.7 olisi aika synnytystapa-arvioon ja toivotaan, että sinne asti päästään. Vauva on niin alhaalla, että itseäni jo vähän kauhistuttaa, kuinka käy.
Vauvan vaatteita ripustaessani kuivumaan tuntui välillä ihanalta ajatus, että kohta meillä on pikkuinen, mutta välillä taas nousee hirveä jännitys. Kaikki on niin uutta ja jotenkin tuntuu, että ei ole osannut valmistautua asiaan. Vaikka aika puskista tämän täytyy kaikille ensikertalaisille tulla...
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Neuvolakuulumisia
Näin tämä menee näillä pienillä paikkakunnilla. Terveydenhoitajamme jää tämän viikon jälkeen kesälomalle ja tuskin näen häntä ennen synnytystä. Tänään piti olla neuvola, mutta terveydenhoitaja oli sairastunut. Minut otti vastaan toinen isompia lapsia hoitava th. Luonnollisesti tämän päivän perhevalmennus jäi myös sitten välistä, eikä sitä ehditä tuon loman takia pitää ollenkaan. Perhevalmennuksen osalta tämä jäi siis hyvin ohueksi. Ensi viikolla saatan saada jonkun imetysoppaan, jonka pitäisi sitten korvata viimeinen perhevalmennus.
Terveydenhoitajani puhui viimeksi, että saisin lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon, mutta nyt tämä toinen th puhuikin yllättäen, että hän saattaa tehdä tuon arvion täällä. Ihan niinkuin se olisi jotenkin sama asia! Täytyy soittaa ja vaatia omalta th:lta, jos hän tulee vielä töihin, että kirjoittaa sen lähetteen. Varsinkin kun vauva on ollut jo pitkään raivotarjonnassa.
Olen aika pitkä hermoinen, mutta nyt rupeaa ärsyttämään! Varsinkin kun tuolla lähetekäynnillä olisin saattanut päästä katsomaan synnytysosastoa. Tutustumiskäynti, kun yhtäkkiä peruuntui, syystä jota en tiedä, vaikka tässä on ollut miltei 9 kuukautta aikaa järjestää sitä aikaa sinne.
Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, kun laskettuun aikaan on vielä yli kuukausi. Terveydenhoitaja puhui jo, että kannattaa pakata sairaalakassi valmiiksi, koska vauva on edelleenkin hyvin alas laskeutunut.
Terveydenhoitajani puhui viimeksi, että saisin lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon, mutta nyt tämä toinen th puhuikin yllättäen, että hän saattaa tehdä tuon arvion täällä. Ihan niinkuin se olisi jotenkin sama asia! Täytyy soittaa ja vaatia omalta th:lta, jos hän tulee vielä töihin, että kirjoittaa sen lähetteen. Varsinkin kun vauva on ollut jo pitkään raivotarjonnassa.
Olen aika pitkä hermoinen, mutta nyt rupeaa ärsyttämään! Varsinkin kun tuolla lähetekäynnillä olisin saattanut päästä katsomaan synnytysosastoa. Tutustumiskäynti, kun yhtäkkiä peruuntui, syystä jota en tiedä, vaikka tässä on ollut miltei 9 kuukautta aikaa järjestää sitä aikaa sinne.
Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, kun laskettuun aikaan on vielä yli kuukausi. Terveydenhoitaja puhui jo, että kannattaa pakata sairaalakassi valmiiksi, koska vauva on edelleenkin hyvin alas laskeutunut.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Viikonloppufiiliksiä
Viikolla käytiin siellä perhevalmennuksessa ja se oli ihan ok. Oikeastaan mitään uutta siellä ei vaan tullut esille. :) Katsotiin yksi DVD synnytyksestä ja sitten oli puhetta kivunlievityksestä ja sen sellaisesta. Ensi viikolla on sitten toinen ja viimeinen kerta, jossa on ainakin imetyksestä asiaa.
Huomenna menen ehkä elämäni viimeiseen kokeeseen tämän koulutuksen puolesta ja vähän jänskättää. Parempi olisi mennä läpi, ettei tartte syksyllä vauvan kanssa miettiä asiaa. Valitettavasti vasta elokuussa saan tietää, että menikö koe hyväksytysti läpi. :/
Ollaan haettu kuukausi-pari vähän isompaa asuntoa, kun tämä meidän nykyinen kämppä on kyllä edullinen ja muuten hyvä, mutta tässä on hirveän huonosti mitään säilytystilaa. Eikä hirveästi voi ostella kaappeja lisää, kun sitten alkaa jo tila loppua kesken. Perjantaina saatiin soitto, että aivan naapurista olisi vapaana isompi juuri valmistunut vuokra-asunto. Ensi viikolla pitää ilmottaa, että otetaanko. Ainut ongelma on, että vuokra on vaan tuplaten, mitä meillä nykyään on. Mieheni on töissä ja minä olen tällä hetkellä luonnollisesti äitiysrahalla. Hirveästi tekisi mieli saada vähän lisää happea ympärille, vaikka se ei olisi kuin sen yhden huoneen verran (on siinä tietysti autokatosta ja sen sellaista muuta pientä lisää). Toisaalta kun järjellä miettii, niin vauvan kanssa varmasti tässä mahduttaisiin olemaan, mutta ei kovin miellyttävästi. Ennen ihmiset ovat asuneet paljon ahtaamminkin... MITÄ ME TEHDÄÄN?
Mieheni suunnittelee vähän, että voisi omaa asuntoa ostaa, mutta minä en tiedä haluanko viettää tällä paikkakunnalla "lopun elämääni". Täältä voisi olla myös aika vaikea saada asuntoa myytyä eteen päin, jos joskus muutettaisiin muualle. Ja siitäkös sitä maksettavaa kertyy, kun otetaan hirveä asuntolaina! Ymmärrän, että lainassa maksettaisiin omaa asuntoa, kun taas vuokralla raha menee aina vähän niin kuin hukkaan, mutta vuokralla on niin paljon helpompi/huolettomampi asua. En myöskään ymmärrä, että asuntoyhtiö muotoisessa asumisessa joudut sen hirveän ostosumman jälkeen vielä maksamaan jotain yhtiövastiketta eli ikään kuin vuokraa joka kuukausi! Ei mahdu minun ajatusmaailmaan. Jos oman ostaisi, niin ehdottomasti omistustontilla oleva omakotitalo.
Luulen, että ensi kuun alusta saisi heti muuttaa eli tämä kuukausi olisi aikaa pakata. Itse olen hyvässä kunnossa vielä, joten varmasti jaksaisin pikku hiljaa ruveta meidän kamppeita pakkaamaan, mies kun on töissä tietenkin. Apua meillä on myös lähellä.
Huomenna menen ehkä elämäni viimeiseen kokeeseen tämän koulutuksen puolesta ja vähän jänskättää. Parempi olisi mennä läpi, ettei tartte syksyllä vauvan kanssa miettiä asiaa. Valitettavasti vasta elokuussa saan tietää, että menikö koe hyväksytysti läpi. :/
Ollaan haettu kuukausi-pari vähän isompaa asuntoa, kun tämä meidän nykyinen kämppä on kyllä edullinen ja muuten hyvä, mutta tässä on hirveän huonosti mitään säilytystilaa. Eikä hirveästi voi ostella kaappeja lisää, kun sitten alkaa jo tila loppua kesken. Perjantaina saatiin soitto, että aivan naapurista olisi vapaana isompi juuri valmistunut vuokra-asunto. Ensi viikolla pitää ilmottaa, että otetaanko. Ainut ongelma on, että vuokra on vaan tuplaten, mitä meillä nykyään on. Mieheni on töissä ja minä olen tällä hetkellä luonnollisesti äitiysrahalla. Hirveästi tekisi mieli saada vähän lisää happea ympärille, vaikka se ei olisi kuin sen yhden huoneen verran (on siinä tietysti autokatosta ja sen sellaista muuta pientä lisää). Toisaalta kun järjellä miettii, niin vauvan kanssa varmasti tässä mahduttaisiin olemaan, mutta ei kovin miellyttävästi. Ennen ihmiset ovat asuneet paljon ahtaamminkin... MITÄ ME TEHDÄÄN?
Mieheni suunnittelee vähän, että voisi omaa asuntoa ostaa, mutta minä en tiedä haluanko viettää tällä paikkakunnalla "lopun elämääni". Täältä voisi olla myös aika vaikea saada asuntoa myytyä eteen päin, jos joskus muutettaisiin muualle. Ja siitäkös sitä maksettavaa kertyy, kun otetaan hirveä asuntolaina! Ymmärrän, että lainassa maksettaisiin omaa asuntoa, kun taas vuokralla raha menee aina vähän niin kuin hukkaan, mutta vuokralla on niin paljon helpompi/huolettomampi asua. En myöskään ymmärrä, että asuntoyhtiö muotoisessa asumisessa joudut sen hirveän ostosumman jälkeen vielä maksamaan jotain yhtiövastiketta eli ikään kuin vuokraa joka kuukausi! Ei mahdu minun ajatusmaailmaan. Jos oman ostaisi, niin ehdottomasti omistustontilla oleva omakotitalo.
Luulen, että ensi kuun alusta saisi heti muuttaa eli tämä kuukausi olisi aikaa pakata. Itse olen hyvässä kunnossa vielä, joten varmasti jaksaisin pikku hiljaa ruveta meidän kamppeita pakkaamaan, mies kun on töissä tietenkin. Apua meillä on myös lähellä.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Näin pitkän kirjoitustauon jälkeen
Onpa taas ollut pitkä tauko kirjoittamisessa...
Täällä on mennyt kaikki ihan hienosti.
Huomenna on ensimmäinen perhevalmennus ja siellä sovitaan samalla toinen ja viimeinen tapaamiskerta perhevalmennuksen merkeissä.
Ensi kuun alkupuolella on varmaankin synnytystapa arviointi ja tutustuminen synnytysosastoon.
Kaiken kaikkiaan oloni on ollut aivan hyvä. Viikon olen ollut virallisella äitiyslomalla ja kiirettä piisaa. :) Koulujutut olen saanut lähes päätökseen ja se on hyvä se. Taidan sittenkin valmistua, mutta virallisesti saan paperit vasta vauvan syntymän jälkeen. Sillä ei ole minulle niin väliä.
Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Hieman ehkä turvottaa, mutta ei mitään erikoista. Vettä olen nyt yrittänyt enemmän juoda ja välttää ylimääräistä suolaa. Selkä alkaa kipeytymään helpommin esim. siivouksen jälkeen, mutta menee ohi yhdessä yössä. Rauhallisesti pitäisi osata ottaa...
Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt, kun pitäisi ensiksi raivata tila vauvan hoitopöytälipastolle, johon vaatteet saa piilotettua. Kestovaippoja olen ostanut käytettynä ja uutena ajattelin vielä sisävaippoja vähän tilata (nämäkin pitää sitten vielä pestä). Vauvalle pitäisi ostaa vielä ainakin amme ja mahdollisesti sitteri sekä kaikki se pieni tykötarve eli puhdistusliinoja, tuttipulloja, korviketta, pari lakanaa lisää, toinen kylpypyyhe ja sen semmosia.
Tilasin Allegro merkkistä kotimaista pyykinpesuainetta, jota on keskustelupalstoilla kehuttu. Pitäisi sopia käytettäväksi myös vauvanvaatteille ja kestovaipoille.
Ainakin rintapumpun ja itkuhälyttimen taidan jättää tässä vaiheessa vielä hankkimatta, kun ei tiedä onko tarvetta...
Ehkä kaikki selkiää sitten, kun saa nämä isommat asiat paikoilleen.
Laskettuun aikaan tasan 50 päivää ja alkaa jo vähän jännittämään....
Täällä on mennyt kaikki ihan hienosti.
Huomenna on ensimmäinen perhevalmennus ja siellä sovitaan samalla toinen ja viimeinen tapaamiskerta perhevalmennuksen merkeissä.
Ensi kuun alkupuolella on varmaankin synnytystapa arviointi ja tutustuminen synnytysosastoon.
Kaiken kaikkiaan oloni on ollut aivan hyvä. Viikon olen ollut virallisella äitiyslomalla ja kiirettä piisaa. :) Koulujutut olen saanut lähes päätökseen ja se on hyvä se. Taidan sittenkin valmistua, mutta virallisesti saan paperit vasta vauvan syntymän jälkeen. Sillä ei ole minulle niin väliä.
Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Hieman ehkä turvottaa, mutta ei mitään erikoista. Vettä olen nyt yrittänyt enemmän juoda ja välttää ylimääräistä suolaa. Selkä alkaa kipeytymään helpommin esim. siivouksen jälkeen, mutta menee ohi yhdessä yössä. Rauhallisesti pitäisi osata ottaa...
Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt, kun pitäisi ensiksi raivata tila vauvan hoitopöytälipastolle, johon vaatteet saa piilotettua. Kestovaippoja olen ostanut käytettynä ja uutena ajattelin vielä sisävaippoja vähän tilata (nämäkin pitää sitten vielä pestä). Vauvalle pitäisi ostaa vielä ainakin amme ja mahdollisesti sitteri sekä kaikki se pieni tykötarve eli puhdistusliinoja, tuttipulloja, korviketta, pari lakanaa lisää, toinen kylpypyyhe ja sen semmosia.
Tilasin Allegro merkkistä kotimaista pyykinpesuainetta, jota on keskustelupalstoilla kehuttu. Pitäisi sopia käytettäväksi myös vauvanvaatteille ja kestovaipoille.
Ainakin rintapumpun ja itkuhälyttimen taidan jättää tässä vaiheessa vielä hankkimatta, kun ei tiedä onko tarvetta...
Ehkä kaikki selkiää sitten, kun saa nämä isommat asiat paikoilleen.
Laskettuun aikaan tasan 50 päivää ja alkaa jo vähän jännittämään....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)